Prurigo nodularis

Prurigo nodularis eli kyhmykutina

Prurigo nodulariksessa syntyy voimakkaasti kutiavia kyhmyjä raajoihin ja joskus vartalolle. Sairaus puhkeaa usein keski-iässä ja on krooninen.

Lähde: Laura Rehn, LL, Ihotautien ja allergologian erikoislääkäri

Prurigo nodularis on krooninen ihosairaus, jossa kehittyy voimakkaasti kutiavia kyhmyjä tavallisesti symmetrisesti raajojen ojentajapuolelle ja joskus myös vartalolle, hyvin harvoin kasvoihin. Sairauden syytä ei tiedetä. Sitä esiintyy yhtä paljon miehillä ja naisilla. Yleensä sairaus puhkeaa keski-iässä. Noin 80 prosentilla prurigo nodularista sairastavalla on itsellä tai lähisukulaisella atopiatausta (atooppinen ihottuma, allerginen nuha ja/tai astma). Noin 20 prosentilla sairaus on alkanut hyönteisen piston jälkeen. Joskus myös pahanlaatuinen kasvain ja maksa- tai munuaissairaus voivat aiheuttaa prurigo nodulariksen.

Kehittyminen

Aluksi iho kutisee voimakkaasti paikallisesti. Kutinan takia aluetta tulee toistuvasti raavittua tai hangattua, minkä seurauksena iho punoittaa ja paksunee. Ihon pinta voi mennä rikki ja rupeutua. Lopulta iholla on muutamia tai useita ihontasosta koholla olevia, tummia, halkaisijaltaan 0,5-2 sentin kokoisia kyhmyjä. Kyhmyt kutisevat vaihtelevasti, ja tauti voi kestää vuosia tai vuosikymmeniä. Kun prurigo nodularis -kyhmyjä on tutkittu mikroskooppisesti, niissä on todettu muun muassa tavallista enemmän syöttösoluja, valkosoluja ja Merkelin soluja (kosketustunnon reseptorisoluja), jotka aiheuttavat ja aistivat ihon kutinaa.

Tutkimukset

Koska on olemassa monia sairauksia, jotka aiheuttavat ihon kutinaa, tulisi ne varmuuden vuoksi sulkea pois verikokeilla. Tavallisesti tutkitaan hemoglobiini, valkosolut ja niiden erittelylaskenta, kilpirauhasen ja lisäkilpirauhasen, munuaisten ja maksan toimintakokeet sekä veren sokeri ja HIV. Joskus syynä voi olla ihon loistauti tai lääkeainereaktio. Jos on epäily kontaktiallergian aiheuttamasta ihottumasta, tulisi tehdä tarvittavat allergiatestit. Harvoin on tarpeen ottaa koepalaa kyhmystä.

Hoito

Tärkeintä on välttää ihon raapimista ja hankaamista, koska se lisää kutinaa ja rikkoo kyhmyjä. Lyhyillä kynsillä on vaikeampi raapia ihoa ja yöksi voi laittaa puuvillakäsineet käsiin. Apteekin itsehoito- tai reseptivapaista tuotteista ei yleensä ole apua voimakkaaseen kutinaan. Tavallisesti ensin kokeillaan paikallisesti keskivahvaa tai vahvaa kortisonivoidetta. Lääkäri voi myös pistää kortisonia injektiona suoraan kyhmyyn. Niin sanotuissa peittohoidossa kyhmyn päälle laitetaan ensin pieni määrä kortisonivoidetta tai -liuosta ja sitten keinoiho tai sidos. Ihon ollessa peitettynä kutina on vähäisempää.

Jos kutina on hyvin voimakasta, hoitona voi olla myös lyhytkestoinen kortisonitablettikuuri suun kautta. Mikäli kortisonivoide ei auta tai hoidettava ihoalue on ohutta, voidaan kyhmyjen paikallishoitona käyttää takrolimuusi- tai pimekrolimuusivoidetta. Kalsipotriolivoide voi myös olla vaihtoehto kortisonivoiteelle. Mentolia sisältävät perusvoidesekoitukset lievittävät kutinaa. PEA (palmitoyylietanoliamidi) saattaa myös auttaa ihon kutinaan. Erityisluvalla voi saada kapsaisiinivoidetta. Osa kokee kuitenkin tämän voiteen aiheuttavan kutinaa, polttelua ja punoitusta. Osalle prurigo nodularista sairastavista on apua rauhoittavasta, mutta väsyttävästä antihistamiinista. Pieni annos doksepiinilääkitystä auttaa osalla kutinaan ja parantaa unen laatua. Muutamissa tapauksissa on gabapentiinilääkityksestä ollut hyötyä.

Mikäli paikallishoidot tai kutinaa hillitsevä lääkitys eivät auta, hoitona kokeillaan erilaisia valohoitoja. Yleensä ensin yritetään kapeakaista-UVB-hoitoa ja jos sillä ei saada riittävää tehoa, toisena vaihtoehtona on kylpy-PUVA, jossa ensin kylvetään valolle herkistävässä aineessa ja sitten otetaan UVA-valohoitoa. Valohoidossa käydään tavallisesti 2–3 kertaa viikossa, yhteensä 15–20 kertaa.

Kyhmyjä voidaan hoitaa jäädyttämällä (kryohoito). Joskus jäädytyshoidon yhteydessä myös ruiskutetaan kortisonia paikallisesti. Kyhmyt kutisevat hoidon jälkeen vähemmän ja ovat matalampia. Ihotautilääkäri voi hoitaa kyhmyjä myös laserilla. Muihin ihosairauksiin käytettyjä siklosporiinia ja atsatriopiinia voidaan kokeilla hoitona, mikäli edellä olevista hoidoista ei ole apua. Joskus harvoin käytetään myös talidomidia. Siitä voi saada hyvän avun, mutta mahdollisista sivuvaikutuksista tulee keskustella ennen lääkkeen aloittamista.

Lisätietoa

Lataa tulostettava opas: Prurigo nodularis (PDF)
Katso video Facebookissa: Millaista on elämä prurigo nodulariksen kanssa?

Sivua päivitetty: 8.1.2024