Mitä tietoa etsit?
Atooppinen ihottuma

Atooppinen ihottuma

Atooppisiin sairauksiin kuuluvat atooppinen ihottuma, allerginen nuha, allergiset silmäoireet, ruoka-aineallergiat ja astma.

Atooppinen ihottuma (atooppinen ekseema, taiveihottuma) on yksi tavallisimpia ihotauteja. Väestöstämme 25–30 prosentilla on jossakin elämän vaiheessa atooppisen ihottuman oireita. Tämä tarkoittaa Suomessa reilusti yli miljoonaa ihmistä. Atooppista ihottumaa sairastava ei siis ole oireidensa kanssa yksin. Yhtä suuria yleisyyslukuja on raportoitu lähinnä vain muista Pohjoismaista. 

Atopialla tarkoitetaan taipumusta tuottaa tietynlaisia vasta-aineita (immunoglobuliini E eli IgE) ympäristön tavallisia proteiineja kohtaan. Atoopikolla puolestaan tarkoitetaan henkilöä, jolla on taipumus atopiaan.

Atopia voi ilmetä pelkästään ihottumana, nuhana, silmäoireina tai astmana, mutta hyvin usein se ilmenee näiden yhdistelminä. Mitä voimakkaampi atooppinen taipumus, sitä suurempi on riski sairastaa useampaa näistä taudeista. Esimerkiksi vaikeaa atooppista ihottumaa sairastavista hyvin suurella osalla on myös nuha- ja silmäoireita tai astma. 

Taipumus atopiaan on perinnöllistä. Karkeasti arvioiden toisen vanhemman ollessa atoopikko on lapsen riski noin 25 prosenttia. Kun molemmat vanhemmat ovat atoopikkoja, on lapsen riski saada atooppisia oireita noin 50 prosenttia.

Oireet

Atooppisen ihottuman keskeinen oire on ihon voimakas, usein yöunta ja päivittäistä elämää haittaava kutina. Atooppiselle ihottumalle on tyypillistä myös ihon kuivuus ja hilseily, punoitus ja ihon rikkoutuminen. Lisäksi iholla näkyvät melkein aina kutinan aikaansaamat raapimisen jäljet. Diagnoosi perustuu ensisijaisesti kutisevien iho-oireiden tyypilliseen ulkonäköön ja sijaintiin.

Atooppisen ihottuman keskeinen oire on ihon voimakas, usein yöunta ja päivittäistä elämää haittaava kutina. Tämä on yksi niistä oireista, joiden vuoksi atooppinen ihottuma etenkin vaikeammissa muodoissaan voi heikentää elämänlaatua merkittävästi. Yöunen häiriintymisen myötä elimistön normaali uni-valverytmi häiriintyy, palautuminen normaalista jokapäiväisen elämän rasituksesta huononee ja stressinsietokyky vähenee.

Atooppiseen ihottumaan liittyvät kutinan lisäksi ihon kuivuus ja hilseily, punoitus ja ihon rikkoutuminen. Iholla näkyvät usein kutinan aikaansaamat raapimisen jäljet. Pahenemisvaiheissa iholla voi myös näkyä pieniä nesterakkuloita ja se saattaa olla vetistävä erittää kudosnestettä.

Pitkäaikainen ihottuma usein ohentaa ihottuma-alueiden ihoa, mutta iho voi myös paksuuntua, mikäli siihen kohdistuu jatkuvaa hankausta ja raapimista. Tämä näkyy etenkin taivealueilla. Paksuuntumisesta käytetään joskus termiä ihon jäkälöityminen ja se on yleensä merkki ihottuman kroonistumisesta eli pitkäaikaistumisesta. Ihottumainen ja rikkoutunut iho on suojaton ympäristön taudinaiheuttajia vastaan, ja joskus ihottuma-alueilla esiintyy myös bakteeri-infektioita.

Iän mukana muuttuvat oireet

Atooppinen ihottuma alkaa useimmiten jo lapsuudessa, yleensä ennen kouluikää. Uusimmissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että aikuisiällä ensimmäiset iho-oireensa saavia atoopikkoja on aiemmin arvioitua enemmän.

Isolla osalla lapsuudessa oireilevista tauti rauhoittuu merkittävästi iän myötä, ja jopa puolet heistä pysyy oireettomana aikuisikänsä. Keskimäärin vaikeampaa taudinkulkua ennustavat ihottuman hyvin varhainen ja äkäinen alku jo muutaman kuukauden ikäisenä sekä monien atooppisten sairauksien esiintyminen samalla henkilöllä. Oireiden jatkuminen pitkälle teini-ikään saakka puolestaan enteilee oireiden jatkumista myös myöhemmin aikuisiällä. Jokainen atopiaa sairastava on kuitenkin yksilö ja yksilötasolla taudinkulun ennustaminen on mahdotonta.

Atooppiselle ihottumalle on tyypillistä oireiden aaltoilu ja oirekuvan muuttuminen iän myötä. Vauvoilla ihottumaa on etenkin poskissa, päänahassa, vartalolla ja raajoissa, mutta vaippa-alue säästyy usein ihottumalta. Toki atoopikon iho on jo vauvaiässä herkkä, ja vaippa-alueella voi esiintyä ärsytysihottumaa, mutta nykyisten hyvin imukykyisten vaippojen aikakaudella se on harvinaista. Jo varhain voidaan myös havaita ihon yleinen kuivumistaipumus. Vauvaiän atooppisesta ihottumasta on aiemmin käytetty nimitystä maitorupi.

Leikki-iässä ihottuma hakeutuu usein taivealueille polvi- ja kyynärtaipeisiin, ranteisiin ja nilkkoihin, mutta sitä voi esiintyä millä tahansa ihoalueella. Taivehakuisesta atooppisesta ihottumasta käytetään usein nimitystä taiveihottuma. Atooppista ihottumaa voi olla myös läiskäisenä ilman selviä taivealueiden oireita, jolloin voidaan puhua nummulaarisesta atooppisesta ihottumasta.

Kouluiässä taiveihottuman lisäksi oireita on usein pakaroiden ja takareisien alueella sekä käsissä ja etenkin talvisin jalkaterissä. Talvisesta jalkateräihottumasta käytetään joskus nimitystä ”atoopikon talvijalka”. Märät ja kosteat, jalkaterien ihoa hautovat sukat ja jalkineet pahentavat tätä oiretta.

Murrosiässä atooppinen ihottuma usein vähitellen rauhoittuu. Osalla ihottuma saattaa rauhoittua pysyvästi, toisilla ihottuma saattaa palata nuorella aikuisiällä tai myöhemmin. Aikuisen atoopikon iho-oireet painottuvat taipeiden lisäksi etenkin kaulan ja niskan, ylävartalon sekä kasvojen alueelle.

Oireiden esiintyminen vaihtelee kuitenkin suuresti, ja käytännössä atooppinen ihottuma voi esiintyä millä ihoalueella tahansa. Taipumus atooppiseen ihottumaan on pysyvä ja kestää läpi koko elämän. Tämä voi kuitenkin lievemmillään ilmetä vain ihon taipumukseen kuivua talviaikaan.

Taudin synty ja kulku

Atooppisen ihottuman syy löytyy ihon rakenteesta ja elimistön oman puolustusjärjestelmän erityispiirteistä. Iho toimii normaalisti tärkeänä rajapintana ja suojamuurina ärsykkeitä vastaan ja toisaalta myös estää veden haihtumista pois elimistöstä. Tästä rajapinnasta käytetään nimitystä ihon läpäisyeste. 

Ihoon kohdistuvat ärsykkeet voivat olla kemiallisia (esimerkiksi saippuat tai pesuaineet), fysikaalisia (ihoon kohdistuva hankaus, paine tai raapiminen), allergeenejä (aineita, joita kohtaan elimistö saattaa kehittää yliherkkyysreaktion) tai taudinaiheuttajia (virukset, bakteerit, sienet ja muut pieneliöt). Atooppista ihottumaa sairastavien ihon läpäisyeste ei toimi normaalisti.

Läpäisyesteen läpi päästyään ärsykkeet kohtaavat elimistön puolustusjärjestelmän soluja, jotka aktivoituvat puolustamaan kehoa. Tämä johtaa tulehdusreaktion käynnistymiseen. Käynnistynyt tulehdusreaktio toimii osin haitallisesti elimistöä vastaan ja johtaa ihottumaoireiden syntymiseen. Tulehdusreaktio heikentää entisestään jo valmiiksi puutteellista ihon läpäisyestettä ja noidankehä ihottuman pahenemiselle on valmis.

Ihon läpäisyesteen kannalta tärkein rakenneproteiini ihossa on filaggriini. Tämän vuoksi ei ole yllättävää, että yleisin atooppiselle ihottumalle altistavin geenivirhe on juuri filaggriinigeenissä. Lisäksi atooppisessa ihottumassa myös ympäristötekijöillä, kuten esimerkiksi ilmastolla, on merkitystä taudin puhkeamisessa. 

Pahentavat tekijät

Atooppisen ihottuman luontainen taudinkulku on aaltoileva. Pahenemisvaiheet voivat ilmaantua aivan yllättäen, ja ihottuma lehahtaa vaikeaksi jopa parissa päivässä ilman erityistä ulkoista syytä. Aaltoilevan taudinkulun lisäksi atooppinen ihottuma on myös altis erilaisten ympäristötekijöiden vaikutukselle johtuen ihon poikkeavasta herkkyydestä ärsykkeille.

Tyypillinen pahentava ja ihottumaoireelle altistava tekijä on kuiva talvi-ilma. Yhdessä vähäisen auringosta saatavan ultraviolettisäteilyn kanssa tämä johtaa siihen, että isolle osalle atoopikoista aika lokakuusta huhtikuuhun on hankalinta. Valtaosa atooppista ihottumista sairastavista hyötyy auringon UV-säteilystä. Kuitenkin pienellä osalla aurinko pahentaa oireita. Auringon hyödyllinen vaikutus voi myös peittyä lämpimän sään aiheuttaman lisääntyneen hikoilun vaikutusten alle.

Hikoilu ärsyttää tulehtunutta ja herkkää ihoa. Pahimmillaan hikoilu voi johtaa siihen, että atoopikko alkaa välttää liikuntaa ja jää näin paitsi liikunnan positiivisista terveysvaikutuksista. Pitkään iholla viipyvä kosteus pahentaa oireita. Saippua ja muut pesuaineet ärsyttävät atoopikon ihoa tavallista herkemmin silloinkin, kun iho on hyvässä kunnossa. Ihottuman pahenemisvaiheessa ärsyttävä vaikutus moninkertaistuu.

Voimakas stressi voi joskus aktivoida ihmisen puolustusjärjestelmässä atooppiselle tulehdukselle altistavia muutoksia ja johtaa ihottuman pahenemiseen. Tämän lisäksi stressaavat tilanteet pahentavat kutina-aistimusta, mikä lisää raapimista ja huonontaa ihon kuntoa. Osalla siitepölyallergisista ihottuma voi pahentua myös siitepölyaikoina.

Toteaminen ja diagnoosi

Diagnoosi perustuu ensisijaisesti kutisevien iho-oireiden tyypilliseen ulkonäköön ja sijaintiin. Atooppiselle ihottumalle ominaiset pahenemisvaiheet, ihottumaa pahentavat tekijät ja samanaikaiset muut atooppiset taudit (astma tai allergiset silmä- ja nuhaoireet) sekä vanhempien tai sisarusten atooppiset sairaudet ovat tärkeitä esitietoja diagnoosia tehtäessä.

Alle vuoden iässä alkavassa vaikeassa atooppisessa ihottumassa selvitetään ja poissuljetaan tarvittaessa iho-oireisten ruoka-aineallergioiden mahdollisuus, mikäli epäillään ihottuman yhteyttä ruoka-aineisiin. Lievässä imeväisiän ihottumassa allergiaselvityksiä ei kuitenkaan tarvita, mikäli ihottuman hoito tepsii oireisiin.

Hoito

Atooppisen ihottuman hoidon kulmakiviä on rasvaus perusvoiteella ja/tai lääkevoiteilla ihon kunnosta riippuen. Voiteiden lisäksi lisähoitona voidaan käyttää valohoitoja ja vaikeissa tautimuodoissa joskus myös sisäisiä lääkehoitoja. Hoitava lääkäri määrittää käytettävän hoidon yksilöllisesti. Lääkevoiteiden lisäksi käytetään perusvoiteita, joiden avulla voidaan ylläpitää hoitotulosta sekä estää ihon kuivumista.

Atooppisen ihottuman hoito ja ehkäisy:

  1. Päivittäinen pesu haalealla vedellä ja perusvoiteella
  2. Perusvoiteen säännöllinen käyttö
    • ehkäisee ihottuman uusiutumista
    • estää ihon kuivumista
    • suojaa ihoa ulkoisilta ärsykkeiltä
    • mitä kuivempi iho, sitä rasvaisempi voide
    • ”kun löytää itseä miellyttävän voiteen niin sitä tulee käytettyä”
  3. Hoitovoide
    • käyttö lääkärin ohjeen mukaisesti
    • hoitotauon aikana ylläpitohoito
  4. Ihon suojaus välttämällä ärsytystä ja allergioita aiheuttavia aineita
  5. Taudinkuva on aaltoileva eli iho voi oireilla hyvästäkin hoidosta huolimatta 
  6. Stressinhallinta on osa ihosairauden hoitoa

Lääkevoiteet

Kortikosteroidivoiteet ovat eniten käytetty atooppisen ihottuman hoito. Niitä käytetään useimmiten kuuriluontoisesti ja tarvittaessa niin sanottuna ylläpitohoitona ylläpitohoitona kaksi kertaa viikossa kuurien välillä. Kortikosteroidivoiteita on eri vahvuuksia ja kuurien pituus on yleisimmin 1–4 viikkoa. Hoitava lääkäri määrittää tarvittavan hoidon yksilöllisesti. Kortikosteroidivoiteet ovat lääkärin ohjeen mukaisesti käytettynä turvallisia myös pitkäaikaiskäytössä.

Kalsineuriiniestäjävoiteet takrolimuusi ja pimekrolimuusi ovat vaihtoehtoja kortikosteroidivoiteille. Takrolimuusivoidetta käytetään etenkin keskivaikeassa ja vaikeassa atooppisessa ihottumassa ja pimekrolimuusivoidetta lähinnä lievässä tai keskivaikeassa atooppisessa ihottumassa. Molempia käytetään lisäksi hyvällä menestyksellä myös huulten ja silmäluomien ihottuman hoidossa. Etuna kortikosteroidivoiteisiin verrattuna on se, että hoitoa voidaan tarvittaessa jatkaa yhtäjaksoisesti pitkäänkin ilman taukoja, mikä helpottaa ylläpitohoitoa.

Kalsineuriiniestäjävoiteiden haittana kortikosteroidivoiteisiin verrattuna on joskus etenkin hoidon aloitukseen liittyvä poltteleva tai kihelmöivä tunne, joka yleensä menee ohi hoidon jatkuessa. Apua poltteluun voi saada ottamalla tulehduskipulääkettä 30-60 min ennen rasvausta. Yleensä käyttö muutamana ensimmäisenä päivänä riittää.

Perusvoiteet

Perusvoiteiden tärkein merkitys on lääkevoiteilla saavutetun hoitotuloksen ylläpito ja ihottuman ehkäisy rauhallisessa vaiheessa. Pelkkä perusvoide ei riitä, jos iholla on jo näkyvää ihottumaa tai perusvoide aiheuttaa selvää kirvelyä. Tällöin lääkevoiteen käyttö on tarpeen. Ohuemmat vesipitoisemmat perusvoiteet soveltuvat myös pesuvoiteeksi ihoa ärsyttävän saippuan sijaan, ja niitä voi käyttää myös meikin poistamiseen.

Yleensä iholle jätettävissä tuotteissa (deodorantit, kosmetiikka), kannattaa suosia herkkäihoisille tarkoitettuja mietoja ja hajustamattomia tuotteita. Atoopikolla on kohonnut riski käsi-ihottumaan ja kädet kannattaa suojata suojakäsineillä aina kosteissa tai likaisissa töissä. Suojakäsineillä suojataan ihoa myös allergeeneiltä esimerkiksi kasviksia käsiteltäessä. Pidempiaikaisessa käytössä suojakäsineiden alla kannattaa käyttää erillisiä puuvillakäsineitä. Pesuaineita kannattaa käyttää mahdollisimman vähän.

Valohoidot

Valohoidossa käytetään erikoislamppuja, joissa hyödynnetään UV-säteilyn atooppista tulehdusta vaimentavaa vaikutusta. Eniten käytetty valohoito atooppisessa ihottumassa on kapeakaista-UVB -valohoito. Tämän lisäksi voidaan käyttää SUP-valohoitoa. Valohoitoa annetaan yleensä 2–4 kertaa viikossa yhteensä 15–20 kerran sarjoissa. Valohoitoja käytetään lähinnä keskivaikean ja vaikean atooppisen ihottuman hoidossa silloin, kun paikallishoidoilla ei saavuteta riittävää tehoa. Kortikosteroidivoiteita voidaan käyttää myös yhtä aikaa valohoidon kanssa.

Yleensä atooppinen ihottuma on rauhallisempi kesäaikana ja luonnonaurinkoa voidaankin varovasti hyödyntää ihottuman hoidossa. Tämä sopii kuitenkin vain ruskettuvalle ihotyypille ja silloinkin tulee pitää mielessä UV-säteilyn lyhyt- ja pitkäaikaisriskit (palaminen, ihosyöpäriskin lisääntyminen, ihon vanheneminen). Iho tulee suojata asianmukaisesti aurinkosuojavoitein. Pienellä osalla (arviolta viidellä prosentilla) atooppista ihottumaa sairastavista UV-säteily voi pahentaa ihottumaoireita.

Muu lääkehoito

Vaikean atooppisen ihottuman hoidossa voidaan joskus tarvita sisäistä pitkäaikaislääkitystä kuten siklosporiinia tai metotreksaattia. Näiden käytön tulee tapahtua ihotautien erikoislääkärin valvonnassa. Biologisten lääkkeiden tutkimus etenee nopeasti ja ensimmäinen vaikeaa atooppista ihottumaa sairastavien hoitoon tarkoitettu biologinen lääke, dupilimumabi, sai myyntiluvan 2017.

Vain pieni osa atooppista ihottumaa sairastavista hyötyy antihistamiineista kutinaa vähentävänä lääkkeenä. Yöunta haittaavaan kutinaan paljon käytetyn hydroksitsiini-antihistamiinin teho perustuu sen väsyttävään vaikutukseen. Väsyneenä kutina koetaan vähemmän haittaavaksi. Hydroksitsiini-antihistamiinin käytön tulisi olla lyhytaikaista, eikä se sovi ikääntyneen tai sydänsairaan lääkkeeksi. Uudet väsyttämättömät antihistamiinit ovat turvallisia myös pitkäaikaiskäytössä.

Pahenemisvaiheissa tarvitaan harvoin antibioottihoitoja bakteeritulehduksen oireiden hoitoon tai vähentämään ihottumassa lisääntyvien haitallisten stafylokokkibakteerien kasvua. Mahdollisen antibioottihoidon aloituksen tulee aina perustua lääkärin arvioon. Pahenemisvaiheissa aiemmin paljon käytetyt sisäiset kortikosteroiditablettikuurit eivät pääsääntöisesti enää kuulu atooppisen ihottuman hoitoon.

Ympäristö ja vaatetus

Ihoa vasten sileä vaatetus ja hajusteettomat pesuaineet voivathelpottaa atoopikon arkea. Ihon hankautumista vaatteisiin voidaan välttää valitsemalla tietynlaisia materiaaleja. Vaatteissa kannattaa suosia mahdollisimman sileäkuituisia materiaaleja, kuten keinokuitua, silkkiä ja puuvillaa. Hankautumista voi välttää myös saumattomilla vaatteilla. Rasvauksen vuoksi vaatteita pestään normaalia useammin, mikä kannattaa huomioida materiaaleissa. Pesu- ja huuhteluaineiden valinnassa on hyvä huomioida niiden huuhtoutuvuus ja hajusteettomuus, lisäksi niiden liiallista käyttöä kannattaa välttää. Tarvittaessa voi turvautua ylimääräisiin huuhteluihin. 

Kodin lämpötilaa säätelemällä voi vaikuttaa hikoiluun ja lämmönsäätelyyn. Sopiva lämpötila oleskelutiloissa on 21-22 astetta ja makuuhuoneissa hieman alhaisempi. Talvella sisäilmaa voi tehdä miellyttävämmäksi ylimääräisellä kosteuttamisella.

Peseytyminen

Atoopikon kannattaa peseytyä päivittäin: voide, kuolleet ihosolukot ja iholla oleva lika sekä bakteerit on hyvä saada pois ärsyttämästä ihoa. Pesuun kannattaa käyttää pelkkää haaleaa vettä, kevyitä perusvoiteita tai tarvittaessa mietoja, happamahkoja (pH 3-5,5) pesuaineita. Kuuma vesi haihduttaa kosteutta ihon rakenteissa kiihdyttämällä aineenvaihduntaa.

Myös kylpeminen ja saunominen sopivat atoopikolle. Kylpyveteen voi lisätä öljyä tai merisuolaa, joka sitoo kosteutta ja tasapainottaa bakteerikantaa. Saunassa kosteat ja matalalämpöiset löylyt toimivat parhaiten.

Pesun jälkeen kuivaa iho lempeästi taputtelemalla ja voitele iho perusvoiteella. Voide imeytyy paremmin kosteaan ihoon eikä ärsytä oireilevaa ihoa yhtä paljon kuin kuivalle iholle levitetty voide. Iholle levitetty voide estää myös kosteuden haihtumisen ihon rakenteista pesun jälkeen.

Liikunta

Liikunnan harrastaminen on hyväksi atopiassa, vaikka se saattaa tuntua haasteelliselta hikoilun aiheuttaman kutinan vuoksi. Liikunnan aiheuttama hankaus voi ärsyttää atooppista ihoa ja hikoilu aiheuttaa kutinaa ja punoitusta, minkä vuoksi liikuntavaatteet kannattaa valita niiden hengittävyyden mukaan. Puuvillasta ja polyesterista valmistetut vaatteet ja löysät vaatteet saattavat tuntua iholla parhaimmilta. Lämpimässä ilmassa voi kokeilla pitää shortseja ja hihattomia paitoja, jolloin ihoa on enemmän paljaana ja hiki ei tartu vaatteisiin. Liikuntavaatteet kannattaa pestä huolellisesti harjoituksen jälkeen ilman huuhteluainetta. Liikkumisen jälkeen kannattaa peseytyä ja rasvata iho mahdollisimman pian.

Usein ulkoilma koetaan parempana liikkumiseen, sillä hikoilu on yleensä vähäisempää kuin sisällä. Uinti ja muut vesiliikuntamuodot ovat suositeltavia liikuntalajeja, sillä vedessä olo palauttaa ihon vesipitoisuutta. Klooria sisältävässä altaassa voi uida 1-3 kertaa viikossa, ja muissa uimahalleissa, tai luonnonvedessä vaikka päivittäin.

Riskit ja liitännäissairaudet

Ihottuman tehokas hoito pienentää ihoinfektioiden riskiä merkittävästi ja parantaa unta ihottuman rauhoittuessa ja kutinan vähentyessä.

Atooppista ihottumaa sairastavat saavat terveihoisia huomattavasti helpommin ihon bakteeri- ja virustulehduksia (märkärupi tai herpesviruksen aiheuttamat oireet). Lisäksi tulehdukset voivat olla atoopikolla vaikeampioireisia. Tavalliset syylät ja ontelosyylät ovat atoopikoilla yleisiä. Atooppista ihottumaa sairastavilla lapsilla on todettu olevan hieman kohonnut riski hengitystieinfektioihin ja välikorvatulehduksiin.

Viimeisen vuosikymmenen aikana on lisääntyvästi tutkittu myös atooppista ihottumaa psykiatristen sairauksien riskitekijänä. Atoopikoilla on todettu kohonnut riski ainakin masennukseen, ahdistuneisuuteen ja tarkkaavaisuushäiriöihin (ADHD). Riskin epäillään ainakin osittain liittyvän kutinan aiheuttamaan normaalin unirytmin häiriintymiseen ja unen katkonaisuuteen. Todennäköisesti tämä vaikutus on suurinta lapsilla, joilla aivojen kehitys on hyvin nopeaa.

Vaikutukset elämänlaatuun

Atooppinen ihottuma on pitkäaikainen krooninen sairaus, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia elämänlaatuun iästä riippumatta. Vaikutukset elämänlaatuun ovat kuitenkin yksilöllisiä kokemuksia. Samankaltaiset oireet voivat vaikuttaa koettuun elämänlaatuun eri tavalla eri henkilöillä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Vaikutukset voivat heijastua koko perheen elämään.

Atooppisen ihottuman hoitoon kuluu paljon aikaa. Kutina haittaa yöunta ja lisää päiväaikaista väsymystä ja voi aiheuttaa keskittymisvaikeuksia. Ihosairaus voi johtaa myös välttämiskäyttäytymiseen. Esimerkiksi jos hikoilu lisää kutinaa, jää liikunnan harrastaminen vähäiseksi.

Näkyvä ihottuma saattaa jo pikkulapsilla aiheuttaa erilaisuuden kokemuksia ja johtaa sosiaalisten tilanteiden välttämiseen. Erilaisuuden kokeminen myös voi alentaa itsetuntoa ja vaikuttaa haitallisesti minäkuvaan ja sen kehittymiseen.

Lisätietoa

Katso video: Atooppinen iho

Lataa opas: Atooppinen ihottuma (PDF)

Lataa ruotsinkielinen opas: Atopiskt eksem (PDF)

Lataa opas: Atooppinen ihottuma (PDF)

Kuva on linkki PDF-tiedostoon.

Sivua päivitetty: 29.6.2021