Henkinen tuki

Henkinen tuki

Vakava yhtäkkinen onnettomuus merkitsee kriisiä ja sopeutumisen haastetta koko perheelle.

Tapahtuma järkyttää, herättää pelkoa, vihaa, syyllisyyttä ja turvattomuuden tunnetta. Aikaisemmat kokemukset ja opitut selviytymiskeinot eivät aina riitä tilanteen ymmärtämiseen ja psyykkiseen hallitsemiseen. Uusi järkyttävä tapahtuma voi aktivoida aikaisemmat elämässä sattuneet traumaattiset kokemukset.

Keho voi reagoida tapahtuneeseen kipuina ja särkyinä. Unettomuus ja keskittymisvaikeudet ovat tavallisia. Voimakkaat tuntemukset ovat elimistön normaali tapa reagoida epänormaaliin tilanteeseen.

Muutokset kehonkuvassa ja fyysinen kriisi

Palovammapotilas joutuu sopeutumaan hoitojakson aikana moniin epämukaviin tilanteisiin. Pitkäkestoiset haavahoidot, kipu ja kutina verottavat myös mielenterveyden resursseja. Ensimmäisten hoitoviikkojen aikana palovammapotilas käyttääkin suurimman osan voimavaroistaan sopeutuakseen näihin fyysisiin stressitekijöihin. Tehohoitoisen potilaan kohdalla tämä fyysinen kriisi teho- ja haavavaiheineen kestää useita viikkoja.

Vamman psyykkinen käsittely alkaa vasta kuntoutusvaiheessa, jolloin potilas tiedostaa vamman aiheuttamat todelliset menetykset. Potilas saattaa kieltää tapahtuneen eikä ota vastaan tietoa vamman todellisesta laadusta. Syntyneet arvet ja toimintakyvyn rajoitukset asettavat haasteita toipumiselle sekä kuntoutukselle. Riittävä tieto omasta tilasta ja hoitosuunnitelmasta auttaa tilanteen jäsentämisessä ja ymmärtämisessä. Voimien palautuminen ja edistyminen päivittäisessä toimintakyvyssä lisäävät potilaan onnistumisen kokemuksia ja toivon ilmapiiriä.

Vamman psyykkinen kohtaaminen

Tapahtumien käsittelyn alkaessa kieltäminen puolustusmekanismina väistyy ja ihminen kykenee asteittain kohtaamaan ja käsittelemään kokemaansa. Surutyö alkaa ja tunteet pääsevät esiin. Tunteet voivat olla tuskallisen voimakkaita ja mieliala voi ailahdella laidasta laitaan. Tyypillisiä tälle vaiheelle ovat painajaisunet ja väkisin mieleen tulevat muistikuvat tapahtuneesta.

Fyysinen kuntoutuminen kuluttaa myös mielenterveyden voimavaroja ja siksi väsymys ja masentuneisuus ovat yleisiä. Palovamman kokenut voi syyttää tapahtuneesta itseään tai muita. Hän voi raivota, vihata ja olla itkuinen. Toisaalta hän voi olla myös helpottunut siitä, että on elossa. Elämän merkityksen tunne voi kadota. Suhde itseen ja ympäristöön on koetuksella.

Palovammapotilaan läheisiltä vaaditaan ymmärrystä ja pitkäjänteisyyttä kohdata potilaan vihan ja pahanmielen purkaukset.

Läheisillä tulee olla realistiset tiedot vamman laadusta, ennusteesta ja hoitosuunnitelmasta. Tämä edellyttää luottamusta ja yhteistyötä potilaan, omaisten ja hoitavien henkilöiden kesken. Riittävä henkinen tuki läheisverkostojen, ammattiauttajien ja vertaistuen taholta auttavat omaista selviämään eteenpäin omassa kriisiprosessissaan.

Sopeutuminen ja tulevaisuuden rakentaminen

Sairaalahoidon päättyessä palovamman kokenut joutuu kohtamaan muuttuneen kehonkuvansa ja toiminnallisten rajoitustensa todellisen merkityksen. Ihminen suree sitä, mitä on menettänyt. Hän tarkastelee ja arvioi, mikä vanha ja tuttu elämässä on ennallaan ja mitä uutta on tullut menetysten tilalle. Paluuta omiin sosiaalisiin rooleihin vaikeuttavat syntyneet arvet, niiden sijainti ja pysyvät toiminnalliset menetykset. Paluu entiseen työhön saattaa aiheuttaa ahdistusta ja pelkoja, mikäli vamma on syntynyt työtapaturman seurauksena. Muuttuneen tilanteen uudelleenjäsentäminen kuluttaa psyykkisiä voimia ja kiinnostus ulkomaailmaan saattaa olla vähentynyt.

Kriisiin liittyy aina surua ja luopumista. Vähitellen elämästä löytyy jälleen myönteisiä asioita, jotka kriisi peitti näkyvistä. Tulevaisuuden rakentaminen uudelleen alkaa vähitellen. Tapahtunut voi jäädä ”arveksi”, joka pysyy, mutta se ei estä saamasta uutta otetta elämästä. Vähitellen uudet kiinnostuksen kohteet tulevat menetettyjen tilalle. Usko itseen palautuu ja uskallus elää vahvistuu. 

Mistä apua?

Vaikean kriisin läpikäyminen vaatii paljon fyysistä jaksamista ja henkisiä voimavaroja. Huoli läheisen selviytymisestä verottaa voimia ja matka hoitavaan yksikköön saattaa olla hyvinkin pitkä. Sairaalavaihe kestää useita viikkoja.  Läsnäolo potilaan vierellä on raskasta. Väsyneenä ja uupuneena omainen ei jaksa olla potilaan tukena. Siksi onkin tärkeää levätä, ulkoilla ja ruokailla säännöllisesti. Sairausloman tarpeesta ja nukahtamislääkkeen käytöstä on hyvä keskustella oman lääkärin kanssa.

Kriisin synnyttämien ajatusten ja tuntemusten käsittely yhdessä muiden kanssa helpottaa, auttaa jaksamaan ja selviytymään eteenpäin. Läheisten ihmisten ja ystävien läsnäolo ja tuki ovat ensiarvoisen tärkeitä. Paras tuki ihmiselle on toinen ihminen. Ei pidä epäröidä hakea apua ammattiauttajilta tai vertaisryhmistä.

Palovammaosastolla potilaan henkisestä tuesta huolehtii moniammatillinen työryhmä, burn team. Tähän työryhmään kuuluvat osaston lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan lisäksi psykiatri, psykiatrinen sairaanhoitaja, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, sosiaalityöntekijä ja sairaalapastori. Nämä ammattiauttajat osallistuvat potilaan henkisen tuen suunnitteluun ja toteutukseen koko hoitojakson ajan. Tieto annetusta hoidosta ja mahdollisesta jatkoavun tarpeesta välitetään jatkohoidosta vastaavalle sairaalalle tai terveyskeskukselle.

Potilaan läheisille henkistä tukea tarjoavat oman asuinkunnan terveyskeskus, paikalliset kriisikeskukset ja työterveyshuolto. Lasten ja nuorten tuesta vastaavat oman alueen terveyskeskus, lastenneuvola ja kouluterveydenhuolto. Lapsi reagoi järkyttäviin tapahtumiin samaan tapaan kuin aikuinenkin. Vanhempien on tärkeää käydä tapahtumaa lapsen kanssa läpi, eikä omia tunteita pidä yrittää peitellä liikaa. Lasta on hyvä rohkaista ilmaisemaan itseään piirtämisen ja leikin avulla. Normaalit arkirutiinit kuten koulu, päivähoito ja harrastukset tukevat lapsen turvallisuuden tunnetta. Palovamman kokeneen lapsen tai nuoren perheelle tukea järjestää hoidosta vastaava sairaala tai poliklinikka.

Alueellisten kriisikeskusten työntekijät antavat henkistä ensiapua puhelimitse, tekevät tarvittaessa kotikäyntejä tai tulevat onnettomuuspaikoille. He selvittävät henkisen tuen tarpeen ja auttavat jatkopalveluiden järjestämisessä. Palvelu on luottamuksellista ja maksutonta.

Myös eri järjestöt antavat tukea ja apua palovamman kokeneelle ja hänen läheisilleen. Yhteyttä voi ottaa myös nimettömänä.

 

Sivua päivitetty: 9.2.2023