Miten aika muuttaa ihoa?

Miten aika muuttaa ihoa?

Ajan myötä iho muuttuu rakenteellisesti ja toiminnallisesti.

Muutokset tapahtuvat ihon kolmessa kerroksessa eli ihonalaiskerroksessa, verinahassa ja orvaskedessä. Iho ohenee ja tyvikalvovyöhyke oikenee. Tyvikalvovyöhykkeen tarkoitus on kiinnittää ihon päällimmäinen kerros ihon keskimmäiseen kerrokseen, verinahkaan.

Ihon pintakerros irtoaa herkästi voimakkaasta kosketuksesta ja siihen tulee helpommin hiertymiä tai pinnallisia haavoja. Ihon uloimman kerroksen ohentuminen heikentää D-vitamiinin valmistumista eli D-vitamiinisynteesiä. Ihon keskikerroksessa eli verinahassa sijaitsevien elimistön kokonaispuolustukselle ja immuunijärjestelmälle tärkeiden Langerhansin solujen määrä vähenee.

Ihon melanosyyttien määrä alenee ja ihon pigmentin tuottokyky heikkenee. Tästä syystä iän karttuessa iho palaa auringossa herkemmin. Myös verinahka ohentuu. Voimakkaimmin ohentuminen tapahtuu 70 ikävuoden jälkeen. Kollageenisynteesi eli ihon joustinaineiden tuottaminen heikkenee.

Kudoksen kimmoisuutta lisäävä proteiini, elastiini, alkaa hajota 50−60 ikävuoden jälkeen. Sen vuoksi ihon kimmoisuus ja joustavuus vähenee. Ihon haavojen hitaamman paranemisen syynä on asteittainen verisuonien määrän aleneminen. Ihotunnon ja muidenkin aistimuksien heikentyminen johtuu hermopäätteiden vähenemisestä.

Talirauhaset surkastuvat ja niiden määrä vähenee sekä talin koostumus muuttuu. Tämä tuntuu kuivuutena ihossa.

Ikääntyminen näkyy, kun iho ja sen alainen rasvakerros alkavat ohentua. Miehillä se tapahtuu tasaisesti, naisilla se nopeutuu vaihdevuosien aikana. Naisten iho vanhenee ja rypistyy miesten ihoa enemmän.

 

Ajan kuluessa ihossa heikkenevät:

  • immuunivaste 
  • solujen uusiutuminen 
  • haavojen paraneminen
  • talin ja hien eritys
  • lämmönsäätely
  • tuntoaistimukset
  • D-vitamiinin tuotanto

 

Muutoksiin vaikuttavia tekijöitä

Ihon toimintaan ja ulkonäköön vaikuttavat sisäiset ja ulkoiset tekijät. Normaali ikään liittyvä ihon surkastuminen tosin tapahtuu joka tapauksessa myös ilman ulkoisten tekijöiden vaikutusta.

Iho vanhenee ja sen vastustuskyky alenee, kun solujen uusiutumiskyky ja aineenvaihdunnan prosessit heikkenevät. Talin ja hien erityksen väheneminen iän myötä saa aikaan sen, että ihoa suojaavan rasva- ja happovaipan rakenteelle välttämättömiä aineita on liian vähän.

Kun estrogeenin tuotanto naisilla vähenee vaihdevuosi-iässä, tuloksena voi olla kuiva ja halkeileva iho, jossa on luonnollisten rasva-aineiden vajausta. Iho kuivuu enemmän, koska veden poistuminen ihon uloimman kerroksen kautta lisääntyy. Ihon sarveiskerrokseen ilmestyy pieniä halkeamia ja iho muuttuu kireäksi ja saattaa kutista. Tätä kutsutaan ikääntyvän asteatoottiseksi ihoksi, joka punoittaa ja hilseilee.

Auringonvalo nopeuttaa ihon ikääntymistä. Iän karttuessa auringonsietokyky heikkenee. Iho ei rusketu enää samalla tavalla kuin aikaisemmin tai rusketuksesta voi tulla kirjava, koska pigmenttiä tuottavien solujen määrä vähenee. Iho ohenee ja palaa aiempaa herkemmin, koska keratiini- eli sarveiskerros ei suojele enää entiseen tapaan.

Auringon valo aiheuttaa ihoon muun muassa ryppyjä, erilaisia pigmenttimuutoksia ja talirauhasten liikakasvua. Ihon toimintaan vaikuttavat sisäiset ja ulkoiset tekijät. Tästä seuraa ihon pinnan epätasaisuutta ja verisuonimuutoksia, kuten verenpurkaumia tai mustelmia. Pienten verisuonten laajenemisesta aiheutuu läiskiä, ihon kimmoisuuden vähenemistä ja erilaisia ihomuutoksia tai jopa ihokasvaimia.

Tupakan ja alkoholin käyttö lisää ihon rappeutumista estäen hapen kulun tai kuivattamalla ihoa entisestään. Tupakointi heikentää ihon pintaverenkiertoa ja aineenvaihduntaa sekä vähentää ja huonontaa ihon kimmoisuuden ja kiinteyden kannalta tärkeitä valkuaisaineita.

Alkoholi aiheuttaa iholla punoitusta, teleangiektasiaa eli hiusverisuonten laajentumista. Tuuli ja kylmä rasittavat ihoa, mikä näkyy kuivumisena ja myöhemmin ahavoitumisena ohuilla ihoalueilla, kuten kasvoilla tai käsien päällä.