Vaikeat palovammat

Suomessa palovammojen vuoksi arvioidaan 20 000 henkilön hakeutuvan terveydenhuoltoon vuosittain. Sairaalahoitoon joutuu 1 000 ihmistä, joista on puolet lapsia. Tehohoitoa vaativia hengenvaarallisia palovammoja saa noin 50 suomalaista vuosittain. Palovammat muodostavat kaikista vammoista noin viisi prosenttia.

Palovammojen synty ja kehitys

Palovammaksi kutsutaan kudostuhoa, joka on lämmön, sähkövirran tai syövyttävän aineen aiheuttama. Tyypillisimmät palovamman aiheuttajat aikuisilla ovat liekki ja kuumat nesteet. Lapsilla kuumat nesteet ovat selkeästi yleisin vamman aiheuttaja.

Vamman vaikeusasteeseen vaikuttaa lämpötila, jännitteen suuruus tai kemiallisen aineen vahvuus ja altistusaika. Esimerkiksi 52 asteen lämpötila aiheuttaa 20 minuutissa syvän vamman ja yli 100 asteen lämpötila aiheuttaa syvän vamman alle sekunnissa. Lisäksi vaurioitunut kudos vapauttaa ympäristöönsä välittäjäaineita, jotka aiheuttavat turvotusta.

Turvotus lisääntyy ensimmäisen 48 tunnin aikana vamman sattumisesta, jonka vuoksi palovamma syvenee ensimmäisen kahden vuorokauden aikana. Laajoissa yli 20 prosenttia kehopinta-alaa käsittävissä vammoissa turvotus on yleistynyttä ja aiheuttaa näin huomattavan nestehukan. Laajat palovammat saaneen potilaan hoidossa nestehoito on välttämätöntä, jotta niin sanottu palovammashokki voidaan välttää.

Palovammojen syvyysasteet

Ensimmäisen asteen palovammoissa iho on punoittava, kosketusarka ja iholla on turvotusta, mutta ei rakkulointia. Ensimmäisen asteen palovammat paranevat viikon sisällä arpia jättämättä.

Toisen asteen vammoissa ihon kerrokset ovat eriasteisesti vaurioituneet, mutta vamma ei ulotu koko ihon läpi. Pinnallisissa toiseen asteen vammoissa tyypillistä on ihon pintaan syntyvät rakkulat. Mikäli rakkulat poistetaan tai ne repeytyvät, vamma-alueet ovat yleensä hyvin kivuliaita, vaaleanpunaisia ja kosteita. Ihotunto on säästynyt toisen asteen pinnallisissa palovammoissa. Syvissä toisen asteen palovammoissa rakkulat ovat usein irronneet, ja iho on rakkuloiden alla joko tiilenpunainen tai jopa vaalea. Ihon pinta voi myös olla kuiva.

Syvissä toisen asteen vammoissa ihotunto on eriasteisesti alentunut. Pinnalliset toisen asteen vammat paranevat kahden viikon aikana ja leikkaushoito on harvoin tarpeen. Sen sijaan syvät toisen asteen palovammat eivät usein parane itsestään ja parantuessaan voivat aiheuttaa palovamma-arven. Tästä syystä leikkaushoito on usein perusteltu. Mikäli syvä toisen asteen vamma jätetään leikkaamatta, voi seurauksena olla näkyvä, toiminnallisesti haittaava ja kiristävä arpi.

Kolmannen asteen palovammassa ihon kaikki kerrokset ovat palaneet. Tämän vuoksi puhutaan myös täyssyvästä palovammasta. Haavapinnat ovat yleensä kuivia, nahkamaisia tai hiiltyneitä ja tunnottomia. Kolmannen asteen palovammat vaativat yleensä aina leikkaushoitoa.

Ensiapu

Ensiapuna palovammojen hoidossa on altistuksen poisto, esimerkiksi palavien vaatteiden sammutus ja riisuminen tai kuuman nesteen kasteleman vaatteen riisuminen. Tämän jälkeen palovamma-aluetta viilennetään 10–20 minuutin ajan 25-asteisella juoksevalla vedellä. Pienten lasten kohdalla on huomioitava koko kehon jäähtyminen palovamma-aluetta viilennettäessä.

Teksti HYKS Jorvin sairaalan teho- ja palovammaosasto U2: plastiikkakirurgian erikoislääkäri Jussi Valtonen, sairaanhoitaja YAMK Katarina Andersson, sairaanhoitaja AMK Pia Tiimo, auktorisoitu haavanhoitaja Sari Ilmarinen, sairaanhoitaja AMK, haavanhoitaja Lotta Korkeaniemi, ravitsemusterapeutti Salla Juselius, toimintaterapeutit Salla Lempiäinen, Anna Piironen, fysioterapeutit Sirkku Vuolle, Katja Repetti, Jenny Vuonoranta, sairaanhoitaja, kriisityön tukihenkilö Riitta Tasanen, sairaanhoitaja, auktorisoitu seksuaalineuvoja, seksuaaliterapeutti Annukka Lavikainen, sosiaalityöntekijät Anna-Kaisa Raatikainen, Klaudia Kokkola

Vaikeat palovammat -opas on luettavissa klikkaamalla kuvaa.