Perinneympäristöt

Painopiste niityissä ja niiden perhosissa

Perinneympäristöillä tai -biotoopeilla tarkoitetaan niittämällä ja laiduntamalla syntyneitä alueita, kuten avoimia niittyjä ja puustoisia hakamaita ja metsälaitumia. Niityt ja laitumet hallitsivat maaseutumaisemaa vielä 1800-luvun lopussa. Maatalouden muutosten myötä perinneympäristöjen määrä on romahtanut. Vielä 1900-luvun alussa Etelä-Karjalassa oli lähes 25 000 hehtaaria niittyjä, joista on säästynyt nykypäiviin alle sata hehtaaria.

Instituutti on tutkinut perinneympäristöjä monin tavoin. Tutkimus alkoi 1990-luvulla maakunnan perinneympäristöjen kartoituksella. Myöhemmin on tutkittu niittämisen ja laidunnuksen vaikutuksia kasveihin ja perhosiin Kaakkois-Suomessa ja Venäjän Karjalassa. Myös monet Instituutin hoitokohteista ovat perinneympäristöjä.

Maakunnan perinnebiotooppien nykytila

Etelä-Karjalan perinnebiotoopit tarkastettiin kesällä 2018. Mukana olivat kaikki 1990-luvun kartoituksissa löydetyt paikat ja lisäksi myöhemmin erilaisissa selvityksissä ilmi tulleet niityt ja laitumet. Tarkastelussa oli kaikkiaan 148 kohdetta, joista 78 kirjattiin perinnebiotoopeiksi. Kaikki kohteet kokoava raportti on ladattavissa tästä (PDF, 17 Mt).

Väitökset 

Juha Jantusen väitöskirja Semi-natural grasslands and their vegetation under different agricultural practicestarkastettiin Joensuun yliopistossa 12.9.2003. Vastaväittäjänä oli Heikki Toivonen Suomen ympäristökeskuksesta sekä kustoksena professori Riitta Julkunen-Tiitto Joensuun yliopistosta.

Väitöskirjassa selvitettiin perinneympäristöjen, erityisesti niittyjen määrää, hoitoa ja kasvillisuutta Etelä- ja Pohjois-Karjalassa. Niittyjen nykytilaa myös verrattiin 1900-luvun alkupuolen tilastoihin ja Venäjän Karjalaan, jossa maataloudessa on säilynyt enemmän vanhoja piirteitä kuin Suomessa.

Niittykasvillisuuden ylläpito edellyttää vuosittaista laidunnusta tai niittoa. Osa Etelä-Karjalan hoidetuista perinneympäristöistä kärsi ravinteisuuden lisääntymisestä tai liian voimakkaasta laidunnuksesta. Ravinteiden myötä runsastuvat suurikokoiset kasvilajit haittaavat niittykasvien esiintymistä.

Venäjän Karjalassa karjanhoito on edelleen perinteisen kaltaista. Karja kulkee paimenien ohjauksessa aidattomilla laitumilla ja kulotusta käytetään yleisesti niittyjen ja heinäpeltojen hoidossa. Venäjän Karjalassa niittytilanne on parempi kuin Suomessa. Niittyjen kasvillisuuden vertailuissa kokonaislajimäärä ja erityisesti niittykasvien määrä oli Venäjällä suurempi. Kasvillisuutta verrattiin myös muissa niittykasveille sopivissa maatalousympäristöissä, kuten pellonpientareilla ja kesantopelloilla. Venäjän pellonpientareilla oli enemmän niittykasveja ja Suomessa rikkakasveja ja ravinteisuutta ilmentäviä lajeja.

Suomen ja Venäjän Karjalan maatalousympäristöjen päiväperhosiin – pitkälti samoilla  kohteilla kuin Jantusen väitöskirjassakin – voi tutustua Kimmo Saarisen väitöskirjan Butterfly communities in relation to changes in the management of agricultural environments kautta.

Itärajan luonto

Ihmistoiminnan vaikutus Suomen ja Venäjän Karjalan luontoympäristöön (KARMI) -hankkeessa arvioitiin erilaisten maankäyttötapojen luontovaikutuksia Suomen ja Venäjän Karjalan rajalla. Lähtökohtana oli ajatus, että toisistaan poikkeava ihmistoiminta Suomessa ja Venäjällä on muokannut yli 50 vuotta perusominaisuuksiltaan yhtenäistä rajaluontoa eri suuntaan. Mikäli ihminen ei vaikuttaisi ympäristöönsä, maisemat, metsät ja maatalousympäristöt sekä niiden eliöstö olisivat rajan molemmin puolin likipitäen samanlaiset. Tutkimuksen toteutti vuosina 1997-2001 Karjalan ympäristötieteen laitos, joka on Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin ja Joensuun yliopiston biologian laitoksen yhteistoimintayksikkö.

Rajaseuduilta koottiin tietoja kasveista, linnuista ja päiväperhosista yhteensä 113 tutkimuskohteelta. Ne edustivat kuutta keskeistä maa- ja metsätalousympäristöä: mänty-, kuusi- ja lehtimetsiä, hakkuualoja, peltoalueita ja perinneympäristöjä.

Suomen ja Venäjän metsissä on eroja sekä maisema- että metsikkötasolla. Lehtipuuvaltaisten ja varttuneiden metsien osuus on Venäjän maisemassa suurempi kuin Suomessa. Kaikissa metsäryhmissä puusto on Suomessa harvempaa, valtapuulajin osuus on suurempi ja erityisesti lahopuun määrät ovat pienempiä kuin Venäjällä. Puustorakenteessa havaitut erot ilmentävät hyvin suomalaisen metsänhoidon tehokkuutta.

Venäjän metsien vaihtelevammasta puustorakenteesta huolimatta metsälintujen parimäärät ovat Suomessa vähän suurempia kuin Venäjällä. Keskeinen lajisto on kuitenkin molemmissa maissa samankaltaista. Myös metsien kenttäkerroksen kasvillisuus on Suomessa ja Venäjällä varsin samanlaista, vaikka lajimäärät ovat Suomessa vähän suurempia. Valoisuutta suosivat kasvilajit painottuvat jonkin verran Suomeen ja tehometsätaloutta sekä nuorempia metsiä karttavat varvut Venäjälle. Kasvillisuuden erot korostuvat avohakkuualueilla, joita Venäjällä hallitsevat metsäkasvit ja Suomessa yksivuotiset rikkakasvit. Havaitut erot juontuvat erilaisista metsänuudistusmenetelmistä.

Erilaista maatalousmaisemaa

Maatalousmaisemaa luonnehtivat Suomessa viljapellot ja Venäjän Karjalassa laitumet sekä niityt. Maatalousympäristöt ovat molemmissa maissa heinävaltaisia, mutta vanhanaikaisesta heinänviljelystä hyötyvät kasvit sekä Suomessa huomionarvoisiksi luokitellut perinneympäristökasvit ovat Venäjän peltoalueilla runsaampia. Suomen kohteille painottuvat erityisesti monivuotiset rikkakasvit. Perinneympäristöissä elinympäristön rehevöitymiseen viittaavat kasvit ovat Suomessa ja perinneympäristö- sekä yksivuotiset kasvit puolestaan Venäjällä runsaampia. Erot juontuvat Suomen ja Venäjän Karjalan maatalousympäristöjen lannoituksen, kyntämisen, laidunnuksen, niittämisen ja kevätkulotuksen eroista. Näiden takia myös peltolintulajiston rakenne poikkeaa maiden välillä, vaikka kokonaislaji- ja parimäärissä ei havaittukaan merkittäviä eroja. Petolinnut ja siemensyöjät olivat Suomessa ja pensaikkolinnut sekä erityisesti yölaulajat Venäjällä runsaampia.

Päiväperhosten osalta tulokset yllättivät. Laji- ja yksilömäärät ovat molemmissa maissa samaa luokkaa, vaikka päiväperhosten suosimia ympäristöjä on Venäjällä enemmän. Perhosten ja lintujen osalta tuloksiin tuleekin suhtautua pienellä varauksella, sillä Venäjän Karjalassa lajisto voi erilaisesta maisemarakenteesta johtuen jakautua tasaisemmin laajemmille alueille kuin lähialueilla Suomessa.

Hankkeesta on valmistunut yli 40 julkaisua, näiden joukossa mm. kaksi väitöskirjaa. Keskeiset tulokset on koottu loppuraporttiin, jonka voi tilata Instituutista.