Toritanssia ja aurinkoa ja auringosta ihottumaa

13.5.2019

Ihana kesä edessä. Aurinkoa ja valoa, niin hyvä mieli, villi ja vapaa! Hyvästi pimeys, toppatakki ja liukuesteet kengissä. Ilmoitan aina, että en ole allerginen millekään.

Miten pääseekin talven aikana unohtumaan - aurinko. Aurinkoihottuma on ollut jokaisena kesänä lähemmäksi 40 vuoden ajan kiusanani.

Kuljeskelin alkavan kesän lauantaiaamuna Tikkurilan torilla kuuntelemassa ja katselemassa torin elämää. Elävä musiikki soi suloisesti tanssiin kutsuen. Osa olikin noudattanut kutsua. Sinne minäkin mielin kovasti kurkistellen torikansan seasta mahdollista tanssittajaa. Aurinko paistoi, musiikki soi ja ilman täytti ruoka- ja kahvikojujen tuoksut.

Ah autuutta, likaiset pesemättömät ikkunat kotona unohtuivat, samoin parvekkeen siivous. Kylläpä aurinko paistaakin lämpöisesti, ihoa oikein kuumottaa. Ihanaa, kun ei tarvitse enää pukeutua ulos. Ja ne kotityöt – kuka niistä piittaa, onhan näitä viikonloppuja.

Sulosoinnutkin taukoavat aikanaan ja arkeen pitää torihuumasta palata. Tuijotan kotona peiliin – mikä hirveä punainen lämiskä on peittänyt osittain kaulan ja dekolteen. Se hehkuu punaisena ja kuumana. Olin siellä torilla tanssittajia kurkkinut suorassa auringon paahteessa tuntikaupalla.

Synnin palkka ei olekaan kuolema vaan aurinkoihottuma. Kortisonivoidetta ja ikkunanpesuun. Seuraavana aamuna – sopivasti äitienpäivänä – ihottuma-alue oli saanut mahtavan röhelöisen näppyläpeitteen, joka kutisi sietämättömästi.

Lisää kortisonivoidetta – ei auttanut. Muuta ei siihen hätään ollut, näppyläisenä ja kutisevana äitienpäivän menoihin. Teki niin mieli raapia kaksin käsin, ihan sama vaikka iho olisi revennyt – kun vain saisi jotain helpotusta hillitsemään kutinaa. Tällä kertaa ihottuma oli todella ärhäkkä ja tuntui, että voide ei auta. Voitelin kuitenkin sitkeästi useita kertoja päivässä, ja alkoihan se viimein neljäntenä päivänä ihottuman puhkeamisesta helpottaa. Röhelöt laskeutuivat, eikä kutissut.

Odotettavissa oli kuitenkin sama operaatio kasvoihin ja vielä erikseen käsivarsiin. Olen joinakin kesinä yrittänyt välttää ihottuman puhkeamista suojautumalla hyvin. Jossain välissä varominen unohtuu, ja ihottuma puhkeaa kolme eri kertaa kolmeen eri paikkaan.

Syksyn raikkaus onkin viehättävää. Talven aikana ihottumat unohtuvat, ja aina joka kevät huimapäisesti aurinkoa kohti!

Ihanaa kesää!

 

Seija Pohjalainen

Allergia-, iho- ja astmaliiton järjestösihteeri

Lähetä kommentti