Karhunköynnös (Calystegia sepium)

Karhunköynnös (Calystegia sepium)

Karhunköynnökset ovat monivuotisia köynnöstäviä ruohoja, jotka tunnetaan myös nimillä elämänlanka tai isokierto. Kasvilla on herttamaiset lehdet. Yksittäiset, suppilomaiset kukat ovat isoja ja näyttäviä, ja ne kiinnittyvät lankamaisella kukkaperällä kasvin varteen. Valkokarhunköynnöksellä on valkoiset, halkaisijaltaan 3–5 senttimetriset kukat ja punakarhunköynnöksellä nimensä mukaisesti kukat ovat punaiset tai vaaleanpunaiset ja hieman valkokarhunköynnöstä suuremmat. Kasvi kukkii heinä-elokuussa. 

Koristekasviksi tuotua kasvia on levinnyt joenrantojen pensaikkoihin, niityille, joutomaille sekä merenrannoille. Ne muodostavat pensaisiin kietoutuessaan läpipääsemättömiä tiheikköjä ja peittävät helposti alleen parimetriset ja sitä matalammat kasvit. Karhunköynnöksen valtaamassa maassa viihtyvät myös lehtokotilot. 

 

Karhunköynnöksen kukka on suuri, 3-5 senttimetriä halkaisijaltaan. Kuvassa valkokarhunköynnös. Kuva: Juha Jantunen

 

Leviäminen

Karhunköynnös leviää kasvullisesti helposti esimerkiksi pihan ulkopuolelle. Uusille kasvupaikoille se leviää juurakon tai varren pätkien avulla esimerkiksi luvattomilta kasvijätteen kaatopaikoilta. 

Torjunta ja kasvijätteen hävitys 

Karhunköynnöksen torjunta kannattaa aloittaa katkomalla kasvi tyvestä. Kun köynnös kuivuu, on se helpompi purkaa pois kasvillisuuden seasta. Lajista kokonaan eroon päästäkseen tulee yksilöt kitkeä juuristoa myöten täydellisesti, sillä kasvi leviää juurakon paloista helposti. Kitkentätyötä onkin hyvä tehdä toistuvasti sitä mukaa, kun uusia varsia työntyy maasta. 

Kasvin ylös kaivetut juurakot pitää kuivattaa tai mädättää ennen kompostointia tai toimitettava jätekeskukseen. 


Terve askel luontoon -hankkeen Vieraslajioppaaseen on valittu seitsemän haitallista vieraskasvilajia, joiden hävittämisestä talkoilla on hyviä kokemuksia. Lajit sopivat hyvin talkootoimintaan, sillä niiden torjunta on pääosin manuaalista torjuntatyötä, kasvit ovat helppoja tunnistaa ja ne ovat karanneet luontoon eri puolilla Suomea, joten ne sopivat torjunnan kohteeksi eri puolilla maata. Torjuttavat lajit ovat jättiputkea lukuun ottamatta jokaiselle turvallisia torjuttavia. Jättiputken torjunnassa tarvitaan lisävarusteita, mutta muiden kohdalla työhanskat, lapio, puutarhahara ja -kuokka.