Astmakohtauksen pelko ei ota enää valtaa

Tweet

Muistan ensimmäisen astmakohtauksen kuin eilispäivän. Tilanteesta on jo vuosia. Henki ei kulje, kurkkua kuristaa ja yskittää. Tilanne vaan jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Mietin jo päivystykseen lähtemistä, mutta tilanne alkoi helpottaa omalla painollaan.

Seuraavana arkipäivänä lääkäriin mennessä kaikki oli epäselvää. Paljon kysymyksiä ja asioita, joihin haluan vastauksen. Mistä kaikki lähti liikkeelle? Milloin kohtaus tulee taas?

Sain siltä reissulta astmalääkkeet. Lääkkeet, joista tuli osa arkeani. Niitä oli syytä kantaa mukana, jotta edellä kuvaamaani tilannetta ei tulisi uudelleen. Uutta samantyyppistä kohtausta ei ole tähän päivään mennessä päässyt tulemaan. Mutta pelko siitä, että koska se kohtaus uusii, jäi mieleeni.

Tähän päivään mennessä kukaan ei ole osannut kertoa minulle mistä kohtaus tuli. Sitä ei lähdetty sen selvemmin selvittämään, koska jäi niin lieväksi. Vuosien varrella olen kohtauksen aiheuttajaksi epäillyt siitepölyä. Pelko kulki matkassani siitepölykautena ja myös talvisin kovilla pakkasilla.

Muistan muutamia kertoja, kun olen monen monta kertaa varmistanut, että kohtauslääke on varmasti mukana mennessäni harrastuksiin tai ihan vain ulos. Sinnikkäästi jatkoin pitkävaikutteisen lääkkeen ottamista. Kerta kerran jälkeen lähteminen oli helpompaa, kun kohtaus ei uusinutkaan.

Tietysti teinivuosiin mahtui kapinointia, jolloin koki pärjäävänsä ilman, mutta jo pienikin voinnin huononeminen sai kuitenkin aloittamaan pitkävaikutteisen lääkkeen uudelleen. Vuodet ovat vierineet. Kohtauksia ei ole tullut. Lääkitystä on päästy keventämään reilusti.

Paikoitellen siitepölykautena herää ajattelemaan sitä, miten jossain kohtaa pelko on hallinnut ajatteluani ja minua. Tietysti sairastellessa lääkitystä on tehostettava ja otettava rauhallisesti, mutta pelko ei enää ota valtaa.

Asioiden kanssa on oppinut elämään, kun tietää, miten toimia mahdollisen kohtauksen tullessa. Yritän hakeutua pois mahdollisen kohtauksen aiheuttajan luota. Otan avaava lääkkeen ja keskityn rauhalliseen hengitykseen.

T: Katja, somelähettiläs