Vaikeat palovammat

Vaikeat palovammat

Jyrki Vuola, osastonylilääkäri, dosentti, Töölön sairaalan palovammaosasto

Suomessa arvellaan vuosittain ainakin 20 000 henkilön hakeutuvan palovamman johdosta lääkärin hoitoon. Sairaalahoitoon joutuu vajaat 1 000 ihmistä, joista puolet on lapsia. Tehohoitoa vaativia hengenvaarallisia palovammoja saa noin 50 suomalaista vuosittain. Palovammat muodostavat kaikista vammoista noin viisi prosenttia.

 

Palovamman synty ja kehitys

Palovamma on lämmön, sähkövirran tai syövyttävän aineen aiheuttama paikallinen kudostuho. Suurin osa palovammoista aiheutuu kuuman nesteen roiskahtamisesta iholle, esimerkiksi lapsen vetäessä kahvikupin pöydältä päälleen. Palovamman syvyys on riippuvainen altistusajasta ja kosketuslämpötilasta. Jo 52 asteen lämpötila aiheuttaa syvän palovamman 20 minuutissa. 60 − 70 asteen lämpötila, esimerkiksi kahvin läikähtäessä kupista vaatteille, aiheuttaa pinnallisen palovamman muutamassa sekunnissa. Jos lämmön lähdettä ei saada poistetuksi jäähdyttämällä tai vaatteet riisumalla, vamma syvenee nopeasti. Yli sadan asteen lämpötila aiheuttaa alle sekunnin kosketuksella syvän palovamman.

Kuumuudesta vaurioitunut kudos vapauttaa lähiympäristöönsä välittäjäaineita, jotka aiheuttavat turvotusta. Turvotus lisääntyy 24 tunnin ajan vammautumisen jälkeen ja tämän vuoksi palovamma syvenee ensimmäisen vuorokauden kuluessa. Laajoissa, yli 20 prosenttia kehon pinta-alasta käsittävissä palovammoissa, turvotusta ja nestehukkaa syntyy koko kehon alueella eikä vain palovammakohdassa. Ilman nestehoitoa potilasta uhkaa palovammasokki.

 

Syvyysasteet

Palovammat on perinteisesti jaoteltu kolmeen eri vaikeusasteeseen kuumuuden aiheuttaman vaurion mukaan. Ensimmäisen asteen palovammoissa iho on pinnaltaan kuiva, punoittava ja arka kosketukselle. Ihossa on turvotusta, muttei rakkuloita. Ensimmäisen asteen palovammat paranevat viikossa arpia jättämättä. Toisen asteen palovammoissa ihon pintaosa on vaurioitunut. Pinnallisille toisen asteen palovammoille ovat tyypillisiä ihon pintaan syntyvät rakkulat. Syvissä toisen asteen palovammoissa rakkuloiden katto irtoaa, ja haavapinnat ovat kosteita. Toisen asteen palovammat ovat hyvin kivuliaita. Pinnalliset toisen asteen palovammat paranevat hyvin kahdessa viikossa, mutta syvissä toisen asteen palovammoissa on leikkaushoito tarpeen. Jos toisen asteen palovamman paranemiseen kuluu yli kolme viikkoa, saattaa palohaavaan kehittyä koholla oleva punoittava arpi (hypertrofia) tai kiristävä arpimuodostuma (kontraktio).

Kolmannen asteen palovammoissa ihon kaikki kerrokset ovat palaneet. Haavapinnat ovat kuivia, tunnottomia ja nahkamaisia. Kolmannen asteen palovammoissa potilas tarvitsee sairaalahoitoa. Hoitoon kuuluu palaneiden alueiden kirurginen poisto ja haavapinnan peittäminen ihonsiirteiden avulla.

 

Lataa tai tulosta opas!