Tarpomista atooppisen ihottumani kanssa

8.9.2023

Hei!

Täällä kirjoittelee somelähettiläs Heli. Tulevan Atopiapäivän kunniaksi pääsen kirjoittelemaan ja kertomaan elämää näkökulmastani atopian kanssa.

Minulla atooppinen ihottuma on kulkenut matkassa pienestä asti, mutta paheni äkillisesti aikuisuuden kynnyksellä 17-vuotiaana. Koin sen ikäisenä kovasti häpeää ihosta ja siihen jääneistä arvista. Koin ihottuman rajoittavan pukeutumista ja kuvittelin, etten ole hyvännäköinen niiden kanssa.

Silloin minulle oli vaikeaa löytää toimivaa hoitoa ja oli turhauttavaa aina aloittaa uusi hoito, jonka ajatuksena oli vain, että josko tämä olisi nyt se joka toimii.

Käytin silloin paljon aikaa netissä ja etsin vertaistukea asiaan ja sitä onneksi löytyikin. Hoitoväsymys helpotti, kun tiesin, että on paljon muitakin, jotka kärsivät samasta vaivasta ja kamppailevat samojen ajatusten kanssa. Juuri tämän takia haluan myös nyt kirjoittaa asiasta, jotta juuri sinä tiedät, että et ole yksin.

Nyt aikuisuudessa atopia oireilee kausittain ja uskon isona tekijänä olevan, että jaksan hoitaa ihoa päivittäin ohjeiden mukaan. Olen oppinut vuosien varrella hahmottamaan, että aivan kuten mieli tarvitsee rutiineja arkeen, myös ihoni tarvitsee rutiineja. Säännöllinen ja päivittäinen perusihonhoito on vähentänyt pahenemisvaiheita. Toki näitä tulee siitä huolimatta, mutta nykyään ymmärrän, että se on osa tämän sairauden kanssa elämistä.

Tapaan sanoa, että alun riitelyn jälkeen tutustuin ihoni kanssa ja näin löysin tasapainoa ja rutiinia. Hoidon tuska toki nostaa edelleen tasaisesti päätään ajatuksissa. Olen oppinut tunnistamaan ne tunteet ja käyn niitä läpi yleensä läheisten kanssa. Heidän tuellaan ja avustuksellaan olen jaksanut tarpoa läpi vuosien atooppisen ihottuman kanssa.

Toki myös se, että perheenjäsenilläni on sama sairaus, auttaa meitä kaikkia eteenpäin arjessa. Ollaan yhdessä toisten tukena ja kannustajina, myös niillä vaikeimmilla hetkillä. Heidän avullaan olen myös hyväksynyt arvet ja ihottumat osaksi elämää, enkä enää valikoi pukeutumista sen perusteella. Nykyään pidän itsestäni ja hyväksyn arvet osaksi elämääni.


Terveisin,

Heli, Allergia-, iho- ja astmaliiton somelähettiläs

Lähetä kommentti

Sivua päivitetty: 8.9.2023