Heinien vaisu kukintahuippu kesäkuussa

15.8.2019

Kaakkois-Suomen seurantapisteessä heinien siitepölyä mitattiin touko-heinäkuussa vain kolmannes keskivertovuoden tasosta. Edellisvuoden tavoin siitepölykauden huippu ajoittui jo kesäkuun puolelle. Heinäkuun pölyisimmät hetket torppasi sää, kun kasveja koettelivat niin kuivuus kuin poikkeuksellinen koleus.

Allergisen kannalta heinien siitepölykausi käynnistyi hankalana. Toukokuun lämpöaalto voimisti kukinnan kohtalaiseksi heti kesäkuun alussa ja kuun puolivälissä siitepölypitoisuus nousi ensimmäisen kerran suureksi. Suuren pitoisuuden päiviä kertyi vain kolme, kun niitä keskivertokesänä on seitsemän. Kukinnan huippupäivänä 17.6. rekisteröitiin keskimäärin 40 siitepölyhiukkasta ilmakuutiossa, mikä on 2000-luvun matalimpia lukemia.

Kun heinäkuu alkoi ja eteni harvinaisen viileänä, heinien siitepölyä oli ilmassa vähän, useana päivänä ei ollenkaan. Lämpimämmän viikon aikana siitepölypitoisuudet nousivat vielä muutaman kerran kohtalaisiksi, mutta kuun lopulla siitepölyä havaittiin enää satunaisesti. Nyt useimpien heinien kukinta on ohi, mutta järviruo’on ja kastikoiden siitepölyä voi olla ilmassa vähäisiä määriä jopa syyskuun alkuun saakka.

Siitepölyallergisen oirekautta jatkaa kuitenkin heinäkuun viimeisellä kolmanneksella kukintansa aloittanut pujo. Myös sen kukinta on kuivassa ja viileässä säässä edennyt vaisusti. Elokuun puoliväliin mennessä pujon siitepölyä on ollut ilmassa runsaasti vain yhtenä päivänä. Myös pujon siitepölykausi näyttäisi jäävän vaisuksi.

Useimpien heinien kukinta on ohi. Järviruo´on kukinta jatkuu vielä elokuussa. Kuva: Juha Jantunen

Heinäkasvit ovat kaikki allergeeneja

Imatralla sijaitseva Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin mittauspiste kuuluu koko maan kattavaan siitepölyjen seurantaverkkoon, jonka toiminnasta ja tiedotuksesta vastaa Turun yliopiston Aerobiologian yksikkö. Suomessa on kaikkiaan yhdeksän keräyspaikkakuntaa Helsingistä Utsjoelle.

Siitepölynäytteet otetaan jatkuvatoimisilla keräimillä, joilla voidaan määrittää ilman hiukkaspitoisuus tunnin tarkkuudella. Heinien siitepölypitoisuus luokitellaan asteikoilla matala (<10), kohtalainen (10-30) tai suuri (>30). Matalassa pitoisuudessa vain herkimmät allergikot oireilevat ja suuressa useimmat heinäallergikot saavat oireita.

Heinäallergia on tavallisin siitepölyallergia Euroopassa, mutta Suomessa koivut ovat heiniä tärkeämpiä allergiakasveja. Suomessa kasvaa noin 150 heinälajia, joista oireilee noin joka viides siitepölyallergikoista. Heinäallergia on yleisallergiaa eli suomalainen heinäallergikko reagoi yleisesti myös eteläisempiin heinälajeihin. Suomessa voimakkaimpia allergeeneja on timotein siitepölyssä, jota käytetään potilaita testattaessa perusheinäallergeenina.

 

Tiina Vitikainen

Etelä Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti