Tienpientareet

Pientareiden luonnonarvot puntarissa

Tienpientareet muodostavat merkittävän osan suomalaista luontoa. Vuoden 2000 alussa Suomessa oli noin 78 000 kilometriä yleisiä teitä, joiden pientareita niitetään säännöllisesti liikenneturvallisuuden takia. Avointen tieympäristöjen pinta-alaksi on arvioitu yli 160 000 hehtaaria, mikä on noin 8-kertainen niitto- ja laiduntalouden luomien avointen ympäristötyyppien nykyiseen pinta-alaan verrattuna.

Instituutti on tutkinut tienpientareiden luontoa vuodesta 2001. Ensimmäinen, vuosina 2001-2003 toteutettu tutkimus Tienpientareet ja valtateiden liittymät perhosten ja kasvien elinympäristönä (TIELI) selvitti lajiston monimuotoisuutta ja koostumusta erikokoisten teiden pientareilla sekä perhosten liikkumista valtatien liittymässä. Niittämisen vaikutukset tienpientareiden niittyeliöstön monimuotoisuuteen (NIINI, 2004-2005) puolestaan on keskittynyt eri aikaan toteutetun niiton vaikutusten arviointiin.

Hankkeiden perusteella on arvioitu, miten kasvillisuus ja siihen sitoutunut perhoslajisto menestyvät pientareilla verrattuna niiden luontaisiin kasvupaikkoihin ja elinympäristöihin. Niittämisen vaikutuksista saatua perustietoa tarvitaan arvioitaessa, miten pientareiden hoitoa voidaan kehittää niin, että luonnon monimuotoisuus otetaan yhä paremmin huomioon. Hankkeen hyödynsaajana on erityisesti Tiehallinto, sillä tuloksia voidaan soveltaa sekä nykyisten teiden hoidossa että uusien teiden rakentamisessa.

Tienpientareet perhosten elinympäristönä

Suomessa niityt ja muut perinneympäristöt ovat vähentyneet voimakkaasti viime vuosikymmeninä, minkä seurauksena sadat niitty-ympäristöissä tyypilliset hyönteis- ja kasvilajit ovat taantuneet. Esimerkiksi Suomessa noin sadasta vakituisesta päiväperhoslajista 16 on luokiteltu uhanalaiseksi. Nykyisin monet niittylajit elävät pääasiassa muissa ihmisen avoimina pitämissä elinympäristöissä, kuten viljelystä jääneillä pelloilla, pellon- ja tienpientareilla, voimajohtoaukeilla, vanhoissa sorakuopissa ja lentokenttäkedoilla.

FM Anu Valtonen on selvittänyt biologian alaan kuuluvassa eläinekologian väitöskirjatyössään tieympäristöjen eli erilaisten tienpientareiden ja liittymäalueiden roolia korvaavina elinympäristöinä erityisesti päiväperhosille. Lähtökohtaisesti nämä ovat perhosille tärkeitä suuren pinta-alansa ja perinneympäristöjen hoitoa muistuttavan säännöllisen niittonsa vuoksi. Väitöskirjan mukaan avoimia tieympäristöjä on Suomessa noin 161 000 hehtaaria, mikä ylittää 50-kertaisesti jäljellä olevien lajistoltaan arvokkaiden niittyjen pinta-alan.

Runsaasti niittylajeja

Väitöskirjatyön perusteella tienpientareiden ja liittymien päiväperhosista ja muista päivällä lentävistä suurperhosista valtaosa on niittyjen lajeja. Lajimääriltään parhaimpia tieympäristöjä ovat vanhat, leveät, metsään rajoittuvat ja kasvillisuudeltaan runsaslajiset piennaralueet. Kukkivien kasvien runsaus oli puolestaan yhteydessä päiväperhosten yksilömääriin, kun taas korkea kasvillisuus näytti suosivan muita perhosryhmiä, kuten mittareita ja yökkösiä.

Tienpientareiden niitto vaihtelee alueellisesti ja ajallisesti. Vilkkaasti liikennöityjen teiden pientareet niitetään ensimmäisen kerran yleensä jo keskikesällä, mutta alemman tieverkoston pientareet vain kerran loppukesällä. Koska pientareen niitto jo kesäkuun lopulla hävittää päiväperhosille tärkeät mesikasvit ja muille perhosryhmille tärkeän suojaavan kasvillisuuden, vain yksi niittokerta loppukesällä lisäisi pientareiden arvoa perhosille. Jos liikenneturvallisuus vaatii, keskikesän niitto voidaan tehdä vain kapealti tien reunasta. Keskikesällä niitetyille pientareille voidaan myös jättää kukkivia kaistaleita, jotka tarjoavat mettä perhosille näiden parhaaseen lentoaikaan.

Tienpientareet ovat haastava ympäristö kasveille ja eläimille liikenteen päästöjen, pölyn, tuulisuuden ja muiden häiriöiden takia. Liikenne tappaa perhosia ja toisaalta tiet voivat estää ja ohjata yksilöiden liikkeitä. Väitöskirjatyössä tutkittiin niittyjä suosivan tesmaperhosen liikkeitä teiden pirstomalla liittymäalueella ja sen lähiympäristössä. Vilkkaasti liikennöity valtatie ei muodostanut täydellistä liikkumisestettä perhosille. Vaikka tiet voivat vähentää yksilöiden liikkeitä, ne eivät todennäköisesti eristä elinympäristölaikkuja toisistaan.

Tienpientareet tarjoavat jalansijan myös tulokaslajeille. Väitöskirjatyössä selvitettiin Suomessa viime vuosikymmeninä nopeasti levinneen komealupiinin vaikutusta pientareiden kasveihin ja perhosiin. Lupiinia kasvavilla tienpientareilla erityisesti matalien kasvien lajirunsaus ja peittävyys sekä päiväperhosten ja muiden perhosryhmien yksilömäärät olivat pienempiä kuin pientareilla, joita lupiini ei ole vallannut. Lupiinin leviämistä tulisikin ehkäistä säännöllisillä niitoilla ennen siementen kypsymistä.

Ympäristöpalkinto 2006

Tiehallinto jakaa vuosittain kunniakirjan tunnustuksena työstä, jolla esimerkillisellä tavalla on tuettu Tiehallinnon toiminnan ympäristölaadun kehittämistä.

– Tänä vuonna olemme päättäneet palkita Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin siitä tutkimustyöstä, jota instituutti on vuosien varrella tehnyt tienvarsiluonnon monimuotoisuuden ylläpitoon liittyen, kertoo ympäristöpäällikkö Tuula Säämänen Tiehallinnosta.

Syyskuun alussa myönnetyssä kunniakirjassa instituutti kuvataan vireäksi ja aktiivisesti toimivaksi tutkimus- ja tietopalveluyksiköksi, joka pitkäjänteisellä toiminnallaan on tuottanut uutta tietoa tienvarsiluonnon monimuotoisuudesta ja sen ylläpidosta.

Instituutti on tutkinut tienpientareiden luontoa Etelä-Karjalassa vuodesta 2001. Ensimmäinen hanke Tienpientareet ja valtateiden liittymät perhosten ja kasvien elinympäristönä (TIELI) arvioi lajiston monimuotoisuutta ja koostumusta erikokoisten teiden pientareilla sekä perhosten liikkumista valtatien liittymäalueilla.

Vuonna 2004 alkanut jatkohanke Niittämisen vaikutukset tienpientareiden niittyeliöstön monimuotoisuuteen (NIINI) keskittyi eri aikaan toteutetun niiton vaikutusten arviointiin. Tutkimuskohteena olivat erityisesti pientareilla elävät niittyjen kasvit ja hyönteiset.

Molempien hankkeiden loppuraportit ovat ilmestyneet Tiehallinnon julkaisusarjassa. Niiden tulokset osoittavat, että tienpientareilla on tärkeä rooli kasvien ja perhosten elinympäristöinä. Havaintojen perusteella tienpientareiden hoitoa voidaan kehittää niin, että luonnon monimuotoisuus otetaan aikaisempaa paremmin huomioon.

Piennartutkimukset saivat arvokkaan päätöksen joulukuussa 2006, kun instituutin tutkija Anu Valtosen väitöskirja tienpientareiden merkityksestä perhosten elinympäristönä tarkastettiin Joensuun yliopistossa.