Vuosikatsaus

(2019) Päiväperhosten kesä oli huimaa ohdakeperhosten näytöstä!

Hurjasti vaeltanut ohdakeperhonen nousi ensimmäistä kertaa valtakunnallisen seurannan ykköslajiksi. Lajia ilmoitettiin läpi Suomen liki 30 000 yksilöä huhtikuusta lokakuuhun. Varsinkin alkukesän vaellusaalto oli massiivinen – yli puolet yksilöistä tilastoitiin jo touko-kesäkuussa. Loppukesän kuivuudessa kotimainen polvi jäi sen sijaan monin paikoin vaisummaksi kuin ennakoitiin.

Ohdakeperhosen vanavedessä myös kotipihoilta tuttu nokkosperhonen palasi kuuden heikomman vuoden jälkeen päiväperhosten kärkikastiin. Joillakin ohdakepelloilla nokkosperhosia suorastaan kuhisi.

Kaikkiaan seurantaan annettiin kesällä 2019 tietoja 101 lajista ja noin 273 000 päiväperhosesta. Kuluneen vuosikymmenen aikana perhostietoja on tallennettu enemmän vain kuumana kesänä 2011.

- Taustalla oli kuitenkin ennätyksellisen monta havaintopäivää, joihin suhteutettuna päiväperhosten runsaus asettui jotakuinkin edeltävän vuosikymmenen keskitasolle. Ilman ohdakeperhosia päiväperhoskesä olisi jäänyt jopa heikonpuoleiseksi, kertoo seurannasta vastaava Kimmo Saarinen Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutista.

Viime kesänä päiväperhosia havainnoitiin yli 260 luonnonharrastajan voimin. Havaintopäiviä kertyi peräti 8 200 ja seurantaruutujakin yli 850 Ahvenanmaalta pohjoisimpaan Lappiin. Eniten lajeja löydettiin Etelä-Hämeestä ja Etelä-Savosta, josta löytyi myös kesän paras päiväperhosruutu. Ruokolahdella kesän tuloksena oli 59 päiväperhoslajia.

Vaikka kesän vaihtelevat olosuhteet eivät erityisemmin suosineet päiväperhosia, monen lajin asema vahvistui edelliskesästä. Pursuhopeatäplä kipusi jo kärkikymmenikön kannoille ja keisarinviitta ylsi seurantahistorian parhaimpaan sijoitukseen. Harvinaisemmista lajeista kesän vahvimpia nousijoita olivat helmihopeatäplä, peltovirnaperhonen ja jalavanopsasiipi.

Monena vuotena päiväperhoskesän runsaimpana lajina keikkunut tesmaperhonen sen sijaan tippui vasta toistamiseen kärkiviisikon ulkopuolelle. Myös loistokultasiipi notkahti alemmaksi kuin koskaan ja jo edellisenä kesänä vähissä ollut neitoperhonen oli sekin kaukana kärjestä.

- Ilmeisesti kuiva kesä vei parhaimman terän monelta muultakin loppukesällä lentävältä lajilta. Ennätyksellisen vähiin jäi kuitenkin vain lehtohopeatäplä, jonka lisäksi tyystin havainnoitta jäi monta vain Lapissa elävää päiväperhosta. Varsinkin pohjanhopeatäplän niukat havainnot viime vuosilta huolestuttavat, Saarinen toteaa.

Päiväperhosista tehtiin seurannassa seitsemän uutta eliömaakuntahavaintoa. Tummahäränsilmä löytyi ensimmäistä kertaa Etelä-Hämeestä, keisarinviitta Etelä-Pohjanmaalta, ruostenopsasiipi Pohjois-Savosta ja herukkaperhonen Kittilän Lapista. Laatokan Karjalasta uusia lajeja löytyi kaksi, tamminopsasiipi ja muurainhopeatäplä.

Perhosten uusien alueiden valloitukset kuvastavat lämpeneviä olosuhteita. Tulokkaat hyötyvät mutta oma pohjoinen lajistomme on pulassa, joten Saarinen toivoo jatkossa yhä enemmän seurantahavaintoja varsinkin maan pohjoisosista, jossa muutokset näkyvät jo vahvasti.

Kattavampi yhteenveto päiväperhoskesästä ilmestyy kevään 2020 aikana Suomen Perhostutkijain Seuran jäsenlehdessä (Baptria, PDF).

Ohdakeperhoset vaelsivat läpi Suomen toukokuusta alkaen. Kotimainen sukupolvi jäi kuitenkin loppukesän kuivuudessa pienemmäksi kuin vaeltajien perusteella ennakoitiin.

Sivua päivitetty: 20.3.2020