Herhiläiset

Iso ampiainen tehnyt paluun 2000-luvulla

Herhiläinen oli Suomessa vakituinen laji 1930-luvulla. Sotien jälkeen iso ampiainen harvinaistui, kunnes paluusta saatiin viitteitä 1990-luvulla. Lämpimien kesien myötä se pääsi levittäytymään Venäjän Karjalasta Suomen puolelle.

Herhiläisen asemaa Kaakkois-Suomessa selvitettiin sanomalehtikyselyillä vuosina 2001 ja 2003. Kyselyihin vastasi peräti 209 henkilöä. Havainnot ulottuivat lähes aukottomasti etelärannikolta (Hamina) Pohjois-Karjalaan (Ilomantsi, Juuka). Varsinkin Imatran, Ruokolahden, Rautjärven ja Parikkalan seudulla herhiläinen oli runsaslukuinen.

Herhiläisellä vakaa kanta Kaakkois-Suomessa

Vuonna 2007 Euroopan suurikokoisimman ampiaisen esiintymistä kartoitettiin jo kolmannen kerran sanomalehtien avulla. Havaintoja herhiläisistä kysyttiin 11 lehdessä, joiden levikki kattaa Riihimäki–Pieksämäki -linjan itäpuoliset alueet. Uuden kyselyn kannalta kesä alkoi lupaavasti. Touko-kesäkuussa ampiaisia vaelsi runsaasti idästä, mutta jo heinäkuussa tiedotusvälineissä uutisoitiin ampiaisten, mehiläisten ja kimalaisten kadosta. Tämä näkyi myös herhiläishavainnoissa. Kaikkiaan havaintoja kertyi 180, joista lähes puolet oli muutamalta edelliseltä vuodelta.

Tavallisesti ampiaisia nähdään runsaimmin vasta syksyllä, kun pesät ja yksilömäärät ovat suurimmillaan. Tämän kesän havainnoista yli puolet tehtiin kuitenkin jo alkukesän aikana. Myös herhiläisiä vaelsi maahamme touko-kesäkuun vaihteessa. Muun muassa Virolahdella kuningattaria joutui runsaasti perhosten syöttirysiin.

Kolmannes havainnoista varmennettiin herhiläisiksi valokuvien ja näytteiden avulla. Herhiläisen paras tuntomerkki on pään ruskeat sivut ja yläosa, joissa ei ole keltaisia raitoja kuten monilla muilla ampiaisilla. Herhiläiset lentävät muista ampiaisista poiketen myös pimeässä, jolloin valo houkuttelee niitä.

Isoa ampiaista muistuttavaa hyönteistä ei aina tunnistettu oikein. Kaikkiaan 26 havaintoa oli virhemäärityksiä. Useimmin herhiläiseksi oli luultu jättipuupistiäistä tai nuijapistiäisiä, jotka ovat herhiläisen kokoisia mustakeltaisia hyönteisiä. Alkukesän kuvissa oli myös pensasampiaisia.

Runsaimmin havaintoja kertyi Joutsenon, Imatran, Ruokolahden, Rautjärven, Parikkalan ja Kiteen kunnista. Etelä-Hämeestä ja varsinkin Uudeltamaalta havaintoja saatiin yllättävän vähän, vaikka puolet sanomalehtikyselyistä suuntautui tälle alueelle.

Pesähavaintojakin runsaasti

Herhiläisen pesiä ilmoitettiin 57. Kaikki kuluneen kesän pesät ilmoitettiin Kaakkois-Suomesta alle sata kilometriä rajasta. Edellisiltä vuosilta läntisimmät varmennetut pesinnät olivat Turusta, Karjaalta ja Heinolasta ja pohjoisin Haukiputaalta. Suurin osa pesistä löytyi talojen vinteiltä ja varastojen kattorakenteista. Muita pesäpaikkoja olivat kellarin katto, savuhormi, parvekkeella ollut pahvilaatikko, puutarhakeinu ja telkänpönttö. Kaksi pesää löytyi lahopuun kolosta.

Kesäkuun lopun ja heinäkuun sateet lannistivat herhiläiset ja muut ampiaiset. Ruokolahden Sarajärvellä herhiläiskuningatar rakensi pesää heinäkuun puoliväliin saakka, mutta kuoli ennen kuin ensimmäiset työläiset aikuistuivat. Myös muita kesken jääneitä pesintöjä ilmoitettiin. Ruokolahden Pohja-Lankilassa herhiläinen aloitti uuden pesän rakentamisen vielä heinäkuussa.

Herhiläinen on vakiintunut Kaakkois-Suomeen. Tätä vahvistaa myös herhiläisen pesissä elävän herhiläislyhytsiiven havainnot rajaseudun kunnista. Laji tavattiin ensimmäisen kerran Suomesta vuonna 1999.

Voit ladata yksityiskohtaisemman yhteenvedon tästä.

Herhiläistietoa

Herhiläinen muistuttaa tavallista ampiaista, mutta on kooltaan isompi. Kolmesenttinen herhiläinen on pitempi kuin useimmat kimalaiset. Tarkempia tuntomerkkejä ovat takaruumiin pääosin tumma etuosa ja keltainen takaosa. Pään sivut ja yläosa ovat ruskeat eikä niissä ole keltaisia raitoja kuten monilla muilla ampiaisilla. Herhiläisen tunnistaa usein voimakkaasti pärisevästä lentoäänestä. Ne lentävät muista ampiaisista poiketen myös pimeässä, jolloin valo houkuttelee niitä.

Talvehtineet kuningattaret lähtevät lentoon jo toukokuussa. Ainakin Imatran seudulla herhiläisiä on jo nähty monin paikoin toukokuun jälkipuoliskolla. Suurin osa herhiläisistä havaitaan kuitenkin vasta loppukesällä ja syksyllä, jolloin yhteiskunnat ovat suurimmillaan. Halkaisijaltaan jopa yli puolimetrisessä pesässä voi asustaa tuhansia herhiläisiä.

Herhiläinen pesii muiden ampiaisten tavoin mielellään rakennuksissa. Koristeellinen pesä on järeämpi kuin tavallisella ampiaisella. Pesä on usein kätketty hyvin, mutta vilkas liikenne paljastaa pesinnän varsinkin loppukesällä. Isosta koostaan huolimatta herhiläiset ovat yleensä rauhallisia ja pesää voi tarkkailla aivan vierestä otusten häiriintymättä.

Linkkejä:
Tampereen seutu