Huonepölypunkit

Huonepölypunkit

Totta vai tarua?

Huonepölypunkit ovat sokeita kahdeksanjalkaisia hämähäkkieläimiä, joiden elinehdot täyttyvät parhaiten ihmisten sängyissä. Ilma on riittävän kosteaa ja lämmintä ja ihon hilsettä riittää ruoaksi. Alle puolen millin mittaisia läpikuultavia punkkeja ei yleensä huomaa, sillä ne eivät pistä, pure tai levitä tauteja.

Ongelmia voivat sen sijaan aiheuttaa punkkien ihosta ja ruoansulatuselimistöstä erittyvät proteiinit, kysteiiniproteaasit. Mitä voimakkaampaa altistuminen on, sitä todennäköisempiä ovat astma, allerginen nuha, ihottuma ja silmätulehdukset. Kahden yleisimmän huonepölypunkkilajin (Dermatophagoides pteronyssinus, D. farinae) laboratoriossa määritettäville pääallergeeneille on riskirajat. Herkistymiselle, ja kiistellysti astman puhkeamiselle, altistava pitoisuus huonepölyssä on yli 2 µg/g. Akuutteja allergia- ja astmaoireita on odotettavissa kun määrä ylittää 10 µg/g. Mikroskopoimalla rajat vastaavat 100 ja 500 punkkia grammassa pölyä. Huonepölypunkeille herkistynyt voi myös saada ruoka-allergiaoireita äyriäisistä, nilviäisistä ja hyönteisistä kuten sirkoista. Silloin taustalla on ristireaktio niveljalkaisten yleisallergeenille, tropomyosiinille.

Maailmanlaajuisesti huonepölypunkit ovat merkittävimpiä hengitysteiden allergisten sairauksien syitä. Arviolta 1-2 % väestöstä eli noin 65-130 miljoonaa ihmistä kärsii huonepölypunkkiallergiasta. Astmaatikoista allergisten osuus on arviolta jopa puolet. Suomessa sekä potilasaineistosta että väestöstä vajaa 10 % on reagoinut ihopistokokeissa tai veren IgE-vasta-ainemäärityksissä huonepölypunkkeihin. Herkistyminen voi kuitenkin kertoa vain atooppisesta taipumuksesta ilman hankalia oireita varsinkin, jos punkkeja ei ole.

Suomen kuiva ja kylmä ilmasto nimittäin rajoittaa huonepölypunkkien esiintymistä. Vielä 1970-luvulla niitä löytyi vähintään herkistymisrajan ylittävä määrä joka neljännestä näytteestä. Vuosituhannen taitteessa raja ylittyi enimmillään 6 %:ssa tutkituista asunnoista. Nyt tutkijat väittävät huonepölypunkkien lähes hävinneen maastamme.

 

Punkit vastaanotolla?

Instituutti on selvittänyt huonepölypunkkien kliinistä merkitystä Suomessa nykyisin. Loppuvuodesta 2017 toteutettiin kysely, jossa selvitettiin pölypunkkikokemuksia potilastyössä. Onko pölypunkkiallergia todellinen terveyshaitta, jonka hoitoon vuonna 2016 markkinoille tulleella kielenalussiedätyksellä on tarvetta?

Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin ja SuccessClinicin toteuttamaan pölypunkkikyselyyn osallistui 238 lääkäriä ympäri Suomen. Suurin osa työskenteli Uudellamaalla, mutta vastauksia saatiin runsaasti myös Pirkanmaalta, Varsinais-Suomesta sekä Pohjois-Pohjanmaalta. Lääkäreistä puolet oli erikoistunut tai erikoistumassa yleislääketieteeseen, työterveyshuoltoon noin joka kymmenes ja ihotauteihin sekä allergologiaan vajaa kymmenes. Virkaiältään lääkärit jakautuivat yli kolmenkymmenen ja alle viiden työvuoden välille.

Huonepölypunkkioireilu on lääkäreille tuttua

Lääkäreistä melkein puolet kertoi huonepölypunkkien nousseen esille vastaanotoillaan. Joka toinen oli kohdannut oireilevia viimeisen vuoden sisällä. Ihotautilääkäreiden ja allergologien vastaanotoilla huonepölypunkit tulevat luonnollisesti esiin useimmin. Joka viides on kohdannut oireilijoita viimeisen kuukauden kuluessa.

Tyypillisimmin potilas on nainen, joka epäilee huonepölypunkkeja oireidensa taustalla. Niihin kuuluvat hengitystieoireiden lisäksi nuha, astman paheneminen, silmäoireet ja atooppinen ihottuma. Allergiaa ja astmaa on kahdella kolmesta. Lääkärin toimesta epäily on herännyt joka neljännessä tapauksessa, ja silloin yhtä usein potilaan kertoman perusteella kuin muiden oireiden tai perussairauden selvittelyn yhteydessä.

Oireilua hoidetaan ja tutkitaan

Oireilua kohdanneista lääkäreistä kolme neljästä on antanut potilaalle hoito-ohjeita. Pääosin hoito on oireenmukaista lääkitystä, mutta usein potilaita ohjataan myös vähentämään allergeenien määrää. Saunan kuumuus, pakkasen kylmyys ja vuoteen perusteellinen siivous ovat perinteisiä neuvoja hävittää huonepölypunkkeja. Harvinaisinta on siedätyshoito. Kyselymme lääkäreistä vain kolme oli hoitanut potilaitaan joko pistoshoidolla tai uudella, vuonna 2016 markkinoille tulleella kielenalussiedätyksellä.

Joka kolmas oireilua kohdanneista lääkäreistä on ohjannut potilaansa hoidon lisäksi allergiatesteihin, herkimmin he, joilla oireilevia potilaita on käynyt viimeisen vuoden sisällä. Allergiatestiin lähetetyistä vajaa kolmannes on saanut ihotestistä positiivisen vastauksen, mutta tulos saattaa kertoa ennemminkin atooppisesta taipumuksesta ja herkistymisestä usealle allergeenille kuin varsinaisesta pölypunkkiallergiasta.


Kimmo Saarinen ja Allergiatalon pölypunkki. Kuva: Tiina Vitikainen.

 

Huonepölypunkit oireilun taustalla?

Viimeisen vuoden aikana oireilijoita kohdanneet lääkärit yhdistävät huonepölypunkit vahvimmin terveyshaittoihin. Useimpien mukaan huonepölypunkit voivat pahentaa allergisen tai astmaatikon oireilua. Joka neljäs myös ajattelee, että huonepölypunkit voivat altistaa astmalle. Muut allergeenit nähdään yleensä potilaan kannalta merkityksellisempinä, mutta lähes joka kolmannen mukaan huonepölypunkit voivat olla myös keskeisin allergian aiheuttaja.

HUSin allergialaboratoriossa työskennelleen laboraattori Sanna Edelmanin mukaan osa testatuista potilaista onkin mikrosirutestien pohjalta allergisia yksinomaan huonepölypunkeille. Kenties juuri he ovat vaikeista oireista tai perussairaudesta kärsivien ryhmä, joiden hoidossa lääkärit selkeimmin näkevät kielenalussiedätyksen tarpeen. Toistaiseksi siedätys on Suomessa vähäistä verrattuna Tanskaan ja eteläiseen Ruotsiin, jotka ovat ilmastoltaan huonepölypunkeille suotuisampia.

Allergeenien määrä vaikuttaa ratkaisevasti terveyshaittojen laatuun ja määrään. Syksyllä 2018 Kimmo Saarinen, Juha Jantunen ja Tiina Vitikainen kiersivät Helsingin ja Turun seuduilla pölypunkkijahdissa. Mukana oli kaikkiaan 64 kotia, kun Etelä-Karjalan vertailualue lasketaan mukaan.

Jokaisesta kodista otettiin kaksi pölynäytettä punkkiallergeenien määrittämiseen. Samalla kun makuuhuoneessa imuroitiin, toisessa huoneessa käytiin läpi taustatietolomaketta. Monet tekijät vaikuttavat huonepölypunkkien viihtyvyyteen: miten hyvin talon rakenne hengittää, minkä verran asumisesta seuraa kosteutta ilmaan, kuinka vanha patja on ja kuinka usein sitä puhdistetaan. Terveystiedot kuten allergian ja astman esiintyminen sekä vuoteeseen yhdistyvä oireilu kiinnostavat, kun pyrimme ymmärtämään pölypunkkien merkitystä terveydelle.

Pölypunkkiallergeeneja melkein jokaisessa sängyssä, mutta todella vähän

Huonepölypunkeista löytyi merkkejä peräti 55 näytteestä, toisin sanoen niitä asui lähes yhdeksässä kodissa kymmenestä! Puheet huonepölypunkkien sukupuuttoon kuolemisesta ovat siis vahvasti ennenaikaisia. Joka neljännessä näytteessä (28 %) kaikki kolme analyysiä antoivat positiivisen tuloksen. D. farinae näytti olevan kaksikosta hieman tavallisempi laji.

Huonepölypunkkien allergeenipitoisuudet olivat kuitenkin erittäin pieniä. Yhdessäkään tutkitussa sängyssä pölypunkkeja ei ollut lähellekään oireita aiheuttavia määriä. Suurin mitattu allergeenipitoisuus oli yksi mikrogramma (µg) pölygrammassa, mikä on noin puolet herkistymisen riskirajasta. Akuuttiin oireiluun pölypunkkiallergeeneja tarvitaan noin kymmenkertainen määrä (10 µg/g), mikä tarkoittaa keskimäärin 500 punkkia yhdessä pölygrammassa. Sänkynäytteiden keskiarvo 0,05 µg/g vastaa karkeasti vain muutamaa huonepölypunkkia grammassa vuodepölyä!

Alustavassa tarkastelussa ei havaittu alueellisia eroja. Punkkiallergeeneja löytyi niin pääkaupunkiseudulta, Turun alueelta kuin Etelä-Karjalasta, myös kaikentyyppisistä asunnoista. Punkkien esiintymiseen vaikuttavista tekijöistä saadaan lisätietoa, kun tutkimuksen kyselyaineisto käydään tarkemmin läpi.

Tulostemme perusteella keskivertokodissa huonepölypunkeista tuskin on terveydelle haittaa. Poikkeukset ovat toki mahdollisia. Mikäli oireilu yhdistyy vuoteeseen ja allergiatesti osoittaa herkistymistä, erityisesti yksinomaan pölypunkeille, niiden esiintymistä kannattaa selvittää tarkemmin. Varsinkin näkyvästi kosteusvaurioisista asunnoista voi huonepölypunkkien lisäksi tai niiden sijaan löytyä myös varastopunkkeja, jotka runsaina esiintyessään aiheuttavat yhtä lailla allergia- ja astmaoireilua.

Pölynäytteet kerättiin samalla menetelmällä kaikista kodeista ja analysoitiin Allergeenilaboratoriossa ELISA-menetelmällä. Tutkituissa näytteissä ei oltu lähelläkään herkistymis- ja oireilurajoja.