Tuoksuherkkyys

Tuoksuherkkyydellä tarkoitetaan erilaisten tuoksujen ja hajujen aiheuttamia fyysisiä oireita kuten nuhaa, päänsärkyä ja pahoinvointia.

Tuoksuherkkyys

Tuoksuherkkyydellä tarkoitetaan erilaisten tuoksujen ja hajujen aiheuttamia fyysisiä oireita kuten nuhaa, päänsärkyä ja pahoinvointia.

Allergia-, iho- ja astmaliitto on tehnyt ensimmäisen suomalaisille suunnatun tutkimuksen tuoksuherkkyydestä. Tutkimus osoitti, että tuoksuherkkien oireet ovat todellisia ja vaikuttavat merkittävästi elämänlaatuun.

Tuoksuherkkyys on poikkeava tapa reagoida tuoksuihin ja hajuihin. Tuoksuherkkien hajuaisti ei ole tavallista herkempi, vaan heiltä puuttuu ominaisuus tottua tuoksuihin. Aikaisemmin tuoksuherkkyyttä pidettiin lähinnä psyykkisenä oireiluna, mutta nykyään lääketiede on tunnistanut sen elimelliseksi vaivaksi.

Tutkimuksen mukaan väestöstämme noin joka kolmas oireilee ainakin joskus tuoksuista tai hajuista. Heistä vajaa kolmannes määriteltiin vahvasti tuoksuherkäksi. Tuoksuherkkyys vaikuttaa merkittävästi noin puolen miljoonan suomalaisen elämään. Tavallisimpia oireita ovat  nuha ja nenän kutina, päänsärky sekä silmäoireet. Muita oireita ovat pahoinvointi, yskä, hengenahdistus, kurkun karheus, iho-oireet ja huimaus. Herkkyys oireille vaihtelee. Joku voi saada jo muutamassa minuutissa hankalan päänsäryn, kun joku toinen selviää muutamalla aivastuksella. Oireita ilmenee ympäri vuoden. 

Tuoksuherkkyys on tutkimuksen mukaan naisilla selvästi tavallisempaa kuin miehillä. Vahvasti tuoksuherkkiä oli eniten 60–69-vuotiaissa ja vähiten nuorimmassa ikäryhmässä (18–29-vuotiaat). Useimmin oireilu oli alkanut ennen 30 vuoden ikää.

Tuoksuherkkä ei yleensä oireile vain yhdestä tietystä tuoksusta.

Haju- ja partavedet aiheuttavat eniten voimakkaita oireita. Myös tuoksukynttilät, hiuslakat ja muut hiustenmuotoilutuotteet tai voimakkaasti tuoksuvat kukat voivat tuoda oireet pintaan. Muita oireiden aiheuttajia ovat muun muassa home ja ilmanraikastimet. Tuoksu tai haju voi olla niin mieto, että se on lähes huomaamaton. Luonnontuoksut aiheuttavat oireita harvemmin. Tyypillisimpiä paikkoja, joissa tuoksuherkät saavat oireita, ovat julkinen liikenne, ravintolat ja baarit sekä teatterit.

Tuoksuherkkyys ei ole sama asia kuin hajusteallergia, joka tarkoittaa iholla ilmenevää kosketusallergiaa kosmetiikan hajusteille. Tuoksuherkkyys kuuluu ympäristöherkkyyksien kirjavaan joukkoon.

Tuoksuherkkyyden syntymekanismi on huonosti tunnettu.

Tuoksuherkkyys ei ole allergiaperäinen reaktio. Taustalla on arveltu olevan elinympäristön kemiallistumista ja stressitekijöitä. Joissakin tapauksissa tuoksuherkkyys on yhdistetty voimakkaaseen altistumiseen kemikaaleille, kuten liuottimille tai hyönteismyrkyille. Taipumus herkkyyteen on sukuominaisuus.

Tuoksuherkkyyden oireita hoidetaan vaivan mukaan.

Täsmälääkettä ei ole olemassa. Osa tuoksuherkistä löytää avun antihistamiinista, päänsärkylääkkeistä  tai kortisonipohjaisista nenäsuihkeista. Vaivaan on kokeiltu paikallispuudutetta nenän limakalvoille sekä mineraalisuolaa nenäsuihkeena tai suolapiipulla. Siedätyshoitoa eteerisillä öljyillä on kokeiltu vaihtelevin tuloksin, samoin saunan lämpöä. Ainoa toimiva hoitokeino on tällä hetkellä tuoksuton ympäristö. Tuoksutonta maailmaa emme kuitenkaan saa.

Kanssaihmisiltä tarvitaan ymmärrystä ja huomaavaisuutta.

Nenä tottuu hyvinkin nopeasti käyttämäämme hajusteeseen, mikä johtaa siihen, että lisäämme hajusteen käyttöä. Pelkät hajuvedet ja partavedet eivät ole tuoksuherkkien ongelma. Tuoksuja löytyy yllättävistäkin paikoista, kuten kynttilöistä, kosmetiikkatuotteista tai puhdistusaineista. Allergia- ja astmaliiton Allergiatunnuksella merkityt tuotteet ovat hajusteettomia.

Tuoksuherkkyys voi johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen työssä, kotona, koulussa ja vapaa-ajalla.

On tärkeää tiedostaa vaiva ja ymmärtää sekä kuunnella. Tuoksuherkälle tulee antaa mahdollisuus kertoa avoimesti oireistaan ja oireiden aiheuttajista.