Jättipalsami (Impatiens glandulifera)

Jättipalsami (Impatiens glandulifera)

Jättipalsami on yksivuotinen mehevävartinen suurruoho, jonka lehdet ovat muodoltaan suikeita ja tiheästi hammaslaitaisia. Kasvilla on suuret vaaleanpunaiset kukat. Värimuotoja on kuitenkin tummanpunaisista valkoisiin – kukka ei kuitenkaan ole ikinä keltainen erotuksena alkuperäisenä kasvavaan lehtopalsamiin. Himalajalta kotoisin olevan jättipalsamin litumainen kota repeää kypsänä helposti singoten siemenet lähiympäristöön. Jättipalsamit voivat olla jopa 1,5-3 metrin korkuisia. Jättipalsami on levinnyt Suomeen Peräpohjolaa ja Koillismaata myöten.

Jättipalsami leviää siemenistä. Erityisen helposti leviäminen tapahtuu joki- ja puronvarsia myöten: kasvi valloittaa alaa etenkin ihmisen muokkaamilla ja rehevillä ja kosteilla kasvupaikoilla. Sitä kasvaa rannoilla, ruovikoissa ja rantapensaikoissa, pellonlaiteilla, niityillä ja lehdoissa. Se ei siedä kuivuutta, ja kasvaa huonosti kuivilla kasvupaikoilla. Kasvi voi levitä myös varsien, juurien ja maansiirtojen mukana.

Kasvustojen hävittäminen perustuu siihen, että uusien kasvien muodostuminen estetään kitkemällä kasvit ennen siementen kypsymistä. Yksi yksilö voi tuottaa tuhansia siemeniä. Kasvi muodostaa tiheitä kasvustoja ja valtaa alaa alkuperäisiltä kasvilajeilta sekä myös vähentää esimerkiksi maassa elävien selkärangattomien lajimääriä, mikä voi johtaa lajisuhteiden muuttumisen kautta muutoksiin kokonaisten ekosysteemien toiminnassa.

 

Jättipalsamin kukan väri voi vaihdella vaaleanpunaisesta tummanpunaiseen tai lähes valkoiseen. Jättipalsamikasvusto kasvaa läpitunkemattomaksi tiheiköksi. Pienet kasvustot on helppo hävittää kitkemällä kasvit yksitellen pois hyvissä ajoin kasvukaudella. Kuva: Juha Jantunen

 

Torjunta ja kasvijätteen hävitys

Torjunta ajoitettava ennen siementen kypsymistä. Pienet kasvustot on helppo hävittää kitkemällä kasvit yksitellen mahdollisimman varhain, viimeistään kukinta-aikana. Hentojuurinen jättipalsami on kiitollinen kitkettävä, sillä versot irtoavat maasta helposti, eikä erityisiä suojavarusteitakaan tarvita. Kitkemisen teho tulee varmistaa seuraavana vuonna. Jos siementäviä yksilöitä ei kehity, häviää kasvi paikalta tavallisesti muutamassa vuodessa.

Kasvin pienet siemenet kulkeutuvat helposti mullan ja kenkien mukana uusille kasvupaikoille, joten siemeniä sisältäviä kasvinosia on käsiteltävä varoen. Samoin esimerkiksi virtavesien rannoilta kasvia torjuttaessa olisi hyvä selvittää ylävirran esiintymät, joista lähtöpopulaatioiden siemeniä leviää alavirtaan. Tehokkainta on aloittaa torjuntatoimet ylävirran esiintymistä.

Suurimmissa kasvustoissa voi ensimmäisenä vuotena käyttää apuna esimerkiksi viikatetta tai siimaleikkuria. Uusi kukinto saattaa kuitenkin ilmestyä myöhemmin tyngäksi jääneeseen varteen. Laajojen kasvustojen hävittämisessä kannattaa niittää kasvit mahdollisimman alhaalta. Niiton jälkeen on varmistettava, ettei paikalle jää pienikokoisempia, kukkivia yksilöitä. Jättipalsamin versoja muodostuu pitkin kesää, joten samalla paikalla kannattaa järjestää useat talkoot kesän kuluessa. Vasta elokuussa kukintansa aloittavat yksilöt saattavat ehtiä muodostamaan siemeniä Etelä-Suomessa.

Loppukesällä siemenkotavaiheessa jättipalsamin torjunta ei ole suositeltavaa, sillä siemenkodat poksahtelevat herkästi ja levittelevät siemeniä ympäriinsä. Kannattaa kuitenkin yrittää katkaista kukinnot varovasti jätesäkkiin.

Kasvijätteen voi käsitellä eri tavoin. Kasvijäte voidaan pakata jätesäkkeihin tai siirtolavalle ja kuljettaa pois loppukäsittelyä varten. Mikäli kasvijätteen poiskuljetus ei ole mahdollista, voidaan jättipalsamit koota suuriin kasoihin, joissa kasvit mädäntyvät ja tukahduttavat kasan alimmaisia sekä estävät niitä juurtumasta uudelleen. Ennen kukkien ilmestymistä voi jättipalsamit turvallisesti hävittää varsineen päivineen esimerkiksi kompostiin, mutta ei kuitenkaan avokompostiin, jossa varret voivat mahdollisesti uudelleen juurtua ja kasvattaa uusia siementäviä haaroja. Torjuntatoimien onnistumista on hyvä seurata kasvukauden aikana ja poistaa uudet taimet. Kasvi voidaan katsoa hävitetyksi alueelta, jos paikalta ei enää kolmantena kesänä löydy uusia versoja.


Terve askel luontoon -hankkeen Vieraslajioppaaseen on valittu seitsemän haitallista vieraskasvilajia, joiden hävittämisestä talkoilla on hyviä kokemuksia. Lajit sopivat hyvin talkootoimintaan, sillä niiden torjunta on pääosin manuaalista torjuntatyötä, kasvit ovat helppoja tunnistaa ja ne ovat karanneet luontoon eri puolilla Suomea, joten ne sopivat torjunnan kohteeksi eri puolilla maata. Torjuttavat lajit ovat jättiputkea lukuun ottamatta jokaiselle turvallisia torjuttavia. Jättiputken torjunnassa tarvitaan lisävarusteita, mutta muiden kohdalla työhanskat, lapio, puutarhahara ja -kuokka.