Keltaverkkoperhonen

Etelä-Karjalassa enää kahden niityn varassa?

Vuonna 1996 Lappeenrannan ja Imatran alueelta löydettiin yli sata keltaverkkoperhoselle sopivaa elinympäristölaikkua. Laikuista yli puolet oli hakkuilla, neljännes niityillä ja joka kymmenes muissa avoimissa ympäristöissä, kuten voima- ja maakaasulinjoilla sekä vanhoilla tienpohjilla. Kaikkiaan 59 elinympäristöä arvioitiin asutuiksi purtojuurilta havaittujen syöntijälkien perusteella. Aholan, Perä-Meltolan ja Näträmälän väliin jäävällä 4 km2 ydinalueella kannan kooksi arvioitiin tuolloin 80 perhosta (vaihteluväli 14–256).

Kymmenen vuotta myöhemmin Lappeenrannan-Imatran alueella arvioitiin olevan jäljellä kuusi keltaverkkoperhosen elinympäristöä ja 2010-luvulle tultaessa määrä oli tippunut vain kahteen. Näistä Korvenkylän metsälaidun on vuodesta 1996 asti ollut instituutin hoitokohteena. Parin kilometrin päässä sijaitsevan Västäräkinmäen niityt rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi vuonna 2009. Osa pellonpohjista oli jo ehtinyt kasvaa umpeen, mutta perhonen oli säilynyt niitetyn alueen reunoilla ja peltotien pohjalla kasvavien purtojuurien ansiosta.

Muilla 1990-luvun metapopulaatiotutkimuksen (hoitamattomilla) kohteilla tilanne ei ollut hyvä. Vanhat hakkuut kasvoivat jo metsää, karjatilojen määrä oli vähentynyt ja niityt sekä monet pellot oli metsitetty tai metsittyneet. Selvitimme kesällä 2014, kuinka paljon lajille sopivia elinympäristöjä oli jäljellä ja onko keltaverkkoperhonen pystynyt siirtymään uusille laikuille.

Lappeenrannan ja Imatran alueella tarkastettiin kaikki 1990-luvun puolivälissä tiedossa olleet yli sata perhoselle soveltuvaa elinympäristölaikkua ja samalla etsittiin uusia. Noin 150 km2 tutkimusalue rajoittui pohjoisessa valtatie kuuteen, idässä Vuokseen ja lännessä Joutsenon kirkonkylän ja Suokumaanjärven muodostamaan linjaan. Etelässä alue rajautui rajavyöhykkeeseen.

Kartoituksen tulos oli tyly: Etelä-Karjalan keltaverkkoperhoset ovat todellakin vain kahden niityn varassa. Vajaassa parissakymmenessä vuodessa lajin muut elinympäristöt ovat pääosin kasvaneet umpeen eivätkä vuoden 2014 kartoituksessa löydetyt uudet kohteet ole korvanneet niitä määrällisesti tai laadullisesti.

Kaikkiaan elinympäristökohteita kartoitettiin 187, joista uusia oli 75. Keltaverkkoperhoselle sopivia elinympäristöjä löytyi ainoastaan 31, joista vanhoja kohteita oli 15 ja uusia 16. Laadultaan erinomaisia olivat Korvenkylän metsälaitumen molemmat niityt ja Västäräkinmäeltä kaksi säännöllisesti hoidettua aluetta. Neljä kohdetta oli hyvälaatuisia, joilla purtojuurta kasvoi runsaasti joko yhtenäisenä kaistaleena tai useampina laikkuina. Yhdeksällä kohteella purtojuurta oli useasta kymmenestä muutamaan sataan ja avointa tilaa oli runsaasti. Noin puolet perhoselle sopivista elinympäristöistä arvioitiin heikoiksi purtojuuren vähäisen määrän ja/tai ympäristön umpeutuneisuuden tai varjostuneisuuden takia. Suuri osa näistä oli kasvamassa umpeen.

Myös perhoselle sopivia hakkuualoja oli vähän verrattuna 1990-luvun tilanteeseen. Uusista kohteista hakkuiden osuus oli vain 19 %. Niittyjen ja hakkuiden sijasta suurin osa (75 %) oli muita avoimia ympäristöjä, kolmannes voima- ja maakaasulinjoja ja kaksi kolmannesta erilaisia tienpohjia ja -pientareita. Usein purtojuurta kasvoi vain kapeana vyönä metsänreunassa tai tienvarressa, kun lähiympäristö oli korkeamman kasvillisuuden vallassa. Parhaimmissa elinympäristöissä purtojuuria oli satamäärin ja avointa alaa oli runsaasti. Perhoselle sopivien laikkujen verkosto oli kuitenkin harva, eivätkä perhoset pysty helposti levittäytymään metsien eristämille ja kaukana toisistaan sijaiseville alueille.

Kesällä 2014 keltaverkkoperhosen esiintymiä kartoitettiin myös Kymenlaaksossa. Sieltä paikallispopulaatioita löytyi onneksi hieman enemmän. Kartoituksen tuloksista on tehty kirjoitus Baptriaan.