Tutkittua tietoa luontoterveydestä

Luonnolla tarkoitetaan maaperää, vettä ja ilmaa ja niissä eläviä kasveja ja eläimiä. Usein luontona pidetään vain vähän tai ei ollenkaan ihmisen muokkaamia elinympäristöjä. Laajemmin luonto on sitä, minkä ihminen voi ympärillään havaita, jolloin siihen kuuluvat sekä rakennettu että rakentamaton, enemmän tai vähemmän luonnonvarainen ympäristö.

Usein luonnosta puhuttaessa tarkoitetaan vain elollista luontoa. Kokonaisuudessaan luonnon muodostavat elolliset ja elottomat tekijät, joista elämä maapallolla on riippuvainen tai joihin eliöt ovat vuorovaikutussuhteessa. Ihminen on itsekin eläin, yksi nisäkäslajeista, ja osa luontoa.

Terveys on koko ajan muuttuva tila, johon vaikuttavat sairaudet ja fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö, mutta ennen kaikkea ihmisen omat kokemukset ja hänen arvonsa ja asenteensa. Ihminen voi tuntea itsensä terveeksi, vaikka hänellä voi olla vaikeitakin vammoja tai sairauksia, joihin hän saa hoitoa. Omakohtaiseen arvioon vaikuttavat voimakkaasti hänen omat tavoitteensa ja se, millaisessa fyysisessä ja sosiaalisessa ympäristössä hän elää.

Miksi ja miten luonto vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin?

Luonnolla on lukuisia myönteisiä terveys- ja hyvinvointivaikutuksia, jotka näkyvät fyysisinä, sosiaalisina ja psyykkisinä vaikutuksina. Lähiluonnon monimuotoisuuden ylläpito ja luonnossa liikkuminen auttavat vastaamaan nyky-yhteiskunnan terveys- ja hyvinvointihaasteisiin.

Kansanterveyttä uhkaa joukko kroonisia, tarttumattomia tauteja ja häiriöitä, kuten astma ja allergia, diabetes, suolistosairaudet, metabolinen oireyhtymä, sydän- ja verisuonitaudit, syöpä, neurologiset sairaudet ja mielenterveyshäiriöt. Yhteistä monille sairauksille on lievä tulehdustila ja elimistön puolustusjärjestelmän eli immuunipuolustuksen häiriö.

Kaupungistunut elintapa ja ympäristö ja siitä johtuva luontokontaktien puute yksipuolistaa ihmisen mikrobistoa ja vaikuttaa immuunisäätelyyn ja mielialaamme. Terveyttä voidaan edistää vahvistamalla ihmisten yhteyttä monimuotoiseen luontoon.

Luonto vaikuttaa terveyteen luonnon näkemisen, luonnossa olemisen sekä luonnossa aktiivisen tekemisen ja osallistumisen kautta. Jo luonnon katseleminen kuvissa tai ikkunoista parantaa mielialaa. Se ei kuitenkaan korvaa luonnossa olemista ja luontokosketusta. Luontokosketuksella tai luontokontaktilla tarkoitetaan luonnon kosketusta, haistamista, maistamista, hengittämistä, kuulemista ja näkemistä.

Kun kaupungin hälyn tilalle tulevat luonnonäänet, kuten linnunlaulu ja tuulen humina puissa, luonnon hyvät vaikutukset korostuvat. Luonnossa elimistö elpyy ja mieli rauhoittuu. Luonnon havainnointi ja eläinten seuraaminen on terapeuttista. Metsän tuoksuilla ja puista haihtuvilla yhdisteillä on niilläkin lukuisia fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia.

Luonnon mikrobit parantavat vastustuskykyä ja immuunijärjestelmän toimintaa ja ehkäisevät immuuni­järjestelmän häiriöistä johtuvia oireita ja sairauksien syntyä. Ihminen ei ole niinkään ”yksilö” vaan monimutkainen ekosysteemi, jossa on vähintään yhtä paljon mikrobeja kuin omia soluja. WHO:n mukaan tämä saattaa olla viime vuosien ratkaisevimpia edistysaskeleita terveyden ymmärtämisessä.

Olemme osa luontoa ja tarvitsemme luontokosketusta ja luontoa ympärillämme. Eri tavoin toteutettujen tutkimusten tulokset ovat samansuuntaisia ja vahvistavat luontoympäristöllä olevan merkittävää terveyttä edistävää vaikutusta. Erityisesti kaupunkiympäristöjen luonnon monimuotoisuutta tulisi lisätä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Luonnosta vieraantuminen voi tarkoittaa heikentyneitä mahdollisuuksia pitää yllä sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia.

Luonnon monimuotoisuuden väheneminen eli luontokato vaikuttaa niin ruokaturvaan, talouteen kuin meidän omaan terveyteemmekin. Tarttumattomat tulehdussairaudet aiheuttavat suuret yhteiskunnalliset kustannukset.

Allergian ja astman vuosittaisiksi kustannuksiksi arvioidaan yli 1,5 miljardia, diabeteksen 2,5 miljardia ja masennuksen 2 miljardia euroa. Liikkumattomuuden ja paikallaan olevan elämäntavan hinnaksi kertyy yli 3 miljardia euroa. Apua kaikkiin näihin löytyy luonnosta. Luonnon hyvinvoinnin turvaaminen on huolehtimista myös meidän omasta hyvinvoinnistamme.

Luonnon fyysisiä vaikutuksia  

Luonnon tärkeä ja laaja-alainen merkitys terveydelle käy hyvin ilmi tuoreesta pääkaupunkiseudulla tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan säännöllisesti luonnossa ja viheralueilla liikkuvat kaupunkilaiset käyttävät vähemmän mieliala-, verenpaine- ja astmalääkkeitä kuin harvoin liikkuvat.

Luonto elvyttää ja auttaa palautumaan stressistä. Tämä voidaan todeta jo muutamassa minuutissa verenpaineen alentumisena, lihasjännityksen laskuna ja pulssin hidastumisena ja sykevälivaihtelun kasvuna. Luonnossa stressihormoniksi kutsutun kortisolin pitoisuus laskee, parasympaattisen hermoston aktiivisuus lisääntyy ja vastaavasti sympaattisen hermoston aktiivisuutta laskee verrattuna kaupunkiympäristöön. Parasympaattisen hermoston aktiivisuuden noustessa tunnemme olomme rentoutuneeksi.

Stressi haittaa ihmisen immunologisen järjestelmän toimintaa. Korkea kortisolitaso voi olla yhteydessä joidenkin valkosolutyyppien matalaan määrään ja aktiivisuuteen, kuten ns. luonnollisiin tappajasoluihin, jotka hyökkäävät muun muassa syöpäsoluja vastaan.

Luonnossa keskittymiskyky paranee. Kaupungin melun, liikenteen vilinän ja pakokaasujen taakse jääminen ja mielen rauhoittuminen näkyy paremmin onnistuvissa muistia ja tarkkaavaisuutta vaativissa tehtävissä. Luonnossa liikkuminen vähentää muun muassa ADHD-oireita lapsilla ja muistin toimintaa ikääntyneillä.

Jo pelkästään luontomaiseman katsominen ikkunasta, videolta tai valokuvista vaikuttaa meihin. Esimerkiksi sairaalapotilaat tarvitsevat vähemmän kipulääkettä ja kotiutuvat nopeammin huoneista, joissa ikkunoista näkyy metsää ja puita. Kuvat eivät kuitenkaan korvaa aitoa luontokokemusta. Kuvien elvyttävä vaikutus ei ole yhtä voimakas, sillä siitä puuttuu suuri osa todellisen luonnon aistikokemuksista ja myös luonnon mikrobien vaikutus.

Luonnon monimuotoisuuden ja luontokosketuksen merkitys

Mikrobit, kuten bakteerit, sienet, arkeonit ja virukset ovat tärkeä osa elimistömme toimintaa. Meissä on vähintään yhtä paljon mikrobisoluja kuin omia soluja ja mikrobigeenien määrässä suhde on sata­kertainen.

Ihmisen mikrobien ja niiden geenien muodostaman mikrobiomin tärkeä merkitys käy hyvin ilmi varhaislapsuudessa. Lapsen syntymän aikana ja sen jälkeen äidistä siirtyvät bakteerit asettuvat vauvan elimistöön ja saavat aikaan ainutlaatuisen, hyödyllisen bakteeriston, joka auttaa pilkkomaan ravintoaineita, hyödyntämään vitamiineja ja opettaa vauvan kehittyvää immuuni­järjestelmää tunnistamaan haitallisia mikrobeja. Imeväisten suolistobakteerien genomista on löydetty satoja geenejä, jotka olivat peräisin äidin bakteereista.

Vaikka monimuotoinen luonto ja sen mikrobit ovat erityisen tärkeitä lapsen immuunipuolustuksen kehitykselle, tarvitsemme luonnon mikrobeja läpi elämän. Suuri osa elimistön mikrobeista on hyödyllisiä tai harmittomia. Elimistön rajapintojen, kuten ihon, limakalvojen ja suoliston on jatkuvasti kohdattava vaarattomia mikrobeja, jotta immuunijärjestelmä oppii erottamaan haitalliset mikrobit vaarattomista. Täydennystä omaan mikrobiomiimme saadaan monimuotoisesta luonnosta. Erityisesti maaperän mikrobien on havaittu olevan tärkeitä immuunijärjestelmän toiminnalle.

Monimuotoinen mikrobisto vakauttaa ja vahvistaa ihmiselimistöä samalla tavoin kuin monimuotoisuus vakauttaa luonnon järjestelmiä. Kun monimuotoisuus on suuri, mikään laji ei dominoi ja elimistöön päässyt taudinaiheuttaja joutuu ensin taistelemaan normaalilajistoa vastaan saadakseen jalansijaa. Jos mikrobiyhteisössä vallitsee yksi laji, se on usein haitallinen, kuten esimerkiksi Staphylococcus aureus atooppisen ihottuman yhteydessä.

Sairaudet näkyvät elimistön mikrobilajistossa. Atooppista ihottumaa sairastavan ihon mikrobisto, allergista nuhaa sairastavan suoliston mikrobisto ja astmaa sairastavilla keuhkojen mikrobisto on erilainen kuin heillä, joilla ei ole kyseistä sairautta. Tietyt bakteerisuvut ovat runsaampia sairastavilla ja yhteisenä piirteenä on myös terveiden monimuotoisempi mikrobilajisto.

Mikrobiston muutokset on yhdistetty myös aivojen toimintaan ja psyykkisiin tiloihin. Suoliston mikrobiston ja keskushermoston välillä on yhteyksiä, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen ja aivojen toimintaan. Vaikutus on havaittu molempiin suuntiin – stressi voi muuttaa suoliston mikrobiston koostumusta ja se puolestaan stressiherkkyyttä ja tunne-elämää ohjaavien aivoalueiden aktiivisuutta.

Asumisen lähellä monimuotoista luontoa, maaseudulla ja kaupunkialueilla, joissa on paljon viheralueita, on havaittu vähentävän sairausoireita ja lisäävän koettua terveyttä. Pohjois-Amerikassa metsän määrän lisääntyminen asuinpaikan ympäristössä vähensi koronakuolemien määrää. Alueilla, joilla monimuotoista luontoa oli vähemmän, koronakuolleisuus oli suurempi.

Pelkkä asuminen lähellä luontoalueita ei riitä, luonnossa pitää myös liikkua. Luonnon ympäristöjen, kuten metsien, niittyjen ja rantojen mikrobilajisto on vaihteleva ja hyvin monimuotoinen. Toisin on rakennetussa ympäristössä.

Asfaltoiduilla alueilla ja nurmikon hallitsemissa puistoissa ympäristön mikrobilajisto on samanlainen läpi kaupungin. Sama pätee myös sisätiloihin, joissa menestyvät vain ihmisen ihon tavallisimmat seuralaiset. Kaupungeissa elävät ja runsaasti sisätiloissa aikaansa viettävät ihmiset eivät juuri altistu luonnon hyödyllisille mikrobeille.

Myös puista ja maasta haihtuvilla yhdisteillä on terveyttä edistäviä vaikutuksia. Männyn ja kuusen erittämillä yhdisteillä, kuten limoneenillä ja pineenillä, on antioksidanttisia ja tulehdusta hillitseviä vaikutuksia hengitysteissä. Nämä hengitysteiden kautta verenkiertoon imeytyvät terpeenit voivat myös parantaa vastustuskykyä ja edistää aivojen toimintaa rentouttamalla ja parantamalla kognitiivisiä kykyjä ja mielialaa.

Mikroskooppisen luonnon lisäksi myös luonnonvaraiset eläimet ja lemmikit lisäävät hyvinvointia. Lemmikkieläimet vähentävät yksinäisyyttä, lisäävät aktiivisuutta, edistävät mielihyvähormoni oksitosiinin tuotantoa ja tuovat elämään sisältöä.

Eläimet voivat opettaa ihmiselle läsnäoloa ja leikkisyyttä sekä tarjota läheisyyttä ja hellyyttä. Myös luonnoneläinten seuraaminen saa aikaan samoja vaikutuksia. Lemmikit ja kotieläimet puolestaan tuovat lisää monimuotoisuutta sisätilojen mikrobilajistoon.

Luonnossa liikkuminen

Liikunnalla itsessään on paljon terveysvaikutuksia ja luontoympäristössä ne vielä vahvistuvat. Liikunta laskee verenpainetta, auttaa painonhallinnassa ja parantaa työ- ja toimintakykyä. Luontoliikunnalla on todettu olevan selkeä itsetuntoa ja mielialaa parantava vaikutus.

Fyysinen aktiivisuus lisääntyy luonnossa. Liikumme luonnossa huomaamattamme reippaammin kuin sisätiloissa, vaikka liikunta luonnossa tuntuu kevyemmältä. Metsäpoluilla liikkuminen ja kallioilla kävely parantaa motorisia taitoja. Luonto ja viheralueet houkuttelevat liikkumaan ja luonnossa myös koettiin myönteisempää sitoutumista ja halua jatkaa liikuntaa myöhemmin.

Suomalaiset liikkuvat liian vähän ja se aiheuttaa merkittäviä kansantaloudellisia kustannuksia sairastamisen, poissaolojen ja ennenaikaisten kuolemien seurauksena. Luontoliikunnan harrastamiseen vaikuttaa merkittävästi etäisyys puistoihin ja lähimetsien poluille. Luontoalueiden saavutettavuutta lisäämällä ja laatua parantamalla voidaan lisätä ihmisten fyysistä aktiivisuutta ja vähentää terveydenhuollon kuluja merkittävästi.

Luonnon psyykkisiä vaikutuksia

Luontoympäristö vaikuttaa mieleemme ja mielialaamme. Luonto voi lievittää psyykkistä jännittyneisyyttä, masennusta, suuttumusta, väsymystä ja sekavuutta. Metsässä istuminen ja katselu sekä metsässä kävely saa aikaan merkittäviä myönteisiä vaikutuksia mielialan eri osatekijöissä kaupunki­ympäristöön verrattuna.

Luonnossa liikkuminen edistää sosiaalista hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Suhtaudumme myönteisemmin muihin ihmisiin, ja mielialamme kohenee nopeasti. Viherympäristöillä voi jopa vähentää rikollisuutta ja häiriökäyttäytymistä. Terveytensä heikommaksi kokeneiden sekä henkilöiden, joilla on enemmän raha- tai työhuolia tai muita kriisejä, on havaittu hyötyvän eniten käydessään mielipaikoissaan luonnossa.

Osa pitää yksin olemisen hetkiä luonnossa parhaimpana. Yksityisyys voi olla myös perheenjäsenten tai hyvien ystävien kesken jaettuja sanattomia rinnalla olemisen hetkiä, jolloin asioita tehdään yhdessä, mutta silti itsekseen. Hyvä luontosuhde voi toimia jopa suojaavana tekijänä muita psyykkistä terveyttä uhkaavia tekijöitä vastaan.

Pidä luonto lähelläsi

Luonto vaikuttaa sekä koettuun hyvinvointiin että mitattavissa oleviin psyykkisiin ja fyysisiin tekijöihin. Luonnossa oleilu ennaltaehkäisee monien yleisten sairauksien syntyä ja toisaalta auttaa palautumaan, parantumaan ja vähentämään oireilua. Tällä on merkittävä vaikutus sairauksista aiheutuviin suoriin ja epäsuoriin kustannuksiin.

Ihminen on osa luontoa, vaikka kaupungistumisen ja nopean teknologisen kehityksen takia se helposti unohtuu. Kaikkialla maailmassa arvostetaan edelleen puun antamaa suojaa, kirkasvetistä puroa tai hyvää tähystyspaikkaa, koska ne takasivat selviytymisen silloin kun ihmiset vielä aidosti elivät luonnon antimilla.

Se, miksi vauvat laittavat kaiken suuhunsa, voi myös olla evoluution aikana muotoutunut tapa parantaa immuunipuolustusta, joka ensimmäisten elinvuosien aikana on vasta kehittymässä. Monimuotoisen luonnon puuttuminen varhaislapsuudessa voi olla lähtölaukaus allergian ja jonkin muun tarttumattoman tulehdussairauden syntymiselle jossakin elämän vaiheessa.

Luontokosketusta voi vahvistaa monella tapaa, sillä kaikki mitä syömme, juomme, hengitämme ja kosketamme muokkaa mikrobiomiamme. Oman hyvinvointimme kannalta meidän kannattaa liikkua enemmän luonnossa ja tuoda luontoa myös kotiin, vaikka viherkasvien muodossa.

Lue lisää

Luontoterveyden edistäminen ratkaisuna allergian ja astman kustannustaakkaan (PowerPoint)

Kirjallisuutta luontoterveydestä (Pdf-tiedosto)