Pujo 2023

Pujon keskiverron kukinnan huippu ajoittui elokuulle

Pujon siitepölyä kertyi Imatran mittauspisteen keräimeen varsin keskiverrosti. Suurin poikkeama tavanomaiseen kukintakauteen oli heinäkuun sateissa selkeästi vähäisemmäksi jäänyt siitepölyn määrä. Elokuun poutainen sää taas suosi pujon kukintaa, ja siitepölyä oli ilmassa hieman tavallista runsaammin.

Pujon kukinta alkoi heinäkuun puolivälissä. Siitepölyä oli ilmassa enimmäkseen vähäisiä määriä, ja useana runsassateisena päivänä pujon siitepölyä ei havaittu ilmassa lainkaan. Kun elokuussa sää lämpeni ja poutaantui, oli siitepölyä ilmassa heti kuun alusta alkaen yhtäjaksoisesti aina kuun puoliväliin.

Elokuun alussa siitepölymäärät olivat enimmäkseen kohtalaisia. Pujon kukintahuippu ajoittui kesäiselle elokuun toiselle viikolle.  Siitepölyn määrä nousi neljänä perättäisenä päivänä runsaaksi, eli ilman siitepölypitoisuus ylitti rajan 30 pujon siitepölyhiukkasta kuutiometrissä ilmaa. Kukintakauden huippupitoisuus mitattiin 11.8., kun pujopölyä oli 46 siitepölyhiukkasta ilmakuutiometrissä.

Elonkuun puolivälissä siitepölypitoisuudet olivat jo laskeneet enimmäkseen vähäisiksi. Kuun lopulla kukinta oli päätöksessään, eikä siitepölyä mittauspisteellä enää havaittu.

Elokuun alussa ilmassa oli pujon siitepölyn lisäksi vähäisiä määriä tuulten mukana kaukokulkeutunutta tuoksukin siitepölyä. Tuoksukki on Keski- ja Etelä-Euroopassa yleinen allergiakasvi, joka on sukua pujolle. Sen siitepölyä saattaa vielä syyskuussa kantautua kaakkoon vähäisiä määriä.

Joka kolmas siitepölyallerginen reagoi pujoon

Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutin mittauspiste Imatrankoskella kuuluu koko maan kattavaan siitepölyjen seurantaverkkoon, jonka toiminnasta ja tiedotuksesta vastaa Turun yliopiston Aerobiologian yksikkö. Suomessa on kaikkiaan kahdeksan keräyspaikkakuntaa Helsingistä Utsjoelle.

Siitepölynäytteet otetaan jatkuvatoimisilla keräimillä, joilla määritetään jokaisen vuorokauden keskipitoisuus. Pujon siitepölypitoisuus luokitellaan asteikoilla matala (<10), kohtalainen (10-30) tai suuri (>30). Matalassa pitoisuudessa vain herkimmät allergikot oireilevat ja suuressa useimmat pujoallergikot saavat oireita. Pujo on paikallinen allergiahaitta, sillä kasvustojen lähellä siitepölypitoisuudet ovat huomattavasti suurempia kuin seurannan kattotasolta mitatut arvot.

Asutuksen tuntumassa viihtyvä pujo on Euroopan yleisin marunalaji ja siten suvun merkittävin allergiakasvi. Ihotesteissä noin joka kolmas siitepölylle allerginen reagoi pujoon. Marunoiden allergeenit muistuttavat toisiaan, joten ristiallergia on yleistä. Monet pujoallergikot voivat saada oireita myös päivänkakkaran ja voikukkien siitepölystä.

Siitepölytiedotteissa pujon pitoisuudet ovat yleensä pieniä, sillä siitepöly leviää heikosti ylempiin ilmakerroksiin. Eniten pujon siitepölyä on ilmassa aamulla ja aamupäivällä kasvustojen tuntumassa. Pujojen niittäminen ja kitkentä pihapiiristä ennen kukintakautta vähentää siten tehokkaasti allergisen oireilua.