Pujo 2022

Pujon siitepölyä oli ilmassa ennätyksellisen paljon

Pujon siitepölyä kertyi Imatran mittauspisteen keräimeen enemmän kuin kertaakaan 2000-luvulla. Tavanomaiseen kesään verraten siitepölyä oli ilmassa kaksinverroin. Siitepölyä myös havaittiin keskivertoa selvästi useampana päivänä, kaikkiaan 38 päivän ajan. Kukintakauden hankaluutta pujoallergisille lisäsi sekin, että havaintopäivistä kahdeksana ylittyi myös useimmille oireita aiheuttavan runsaan pitoisuuden, yli 30 pujon siitepölyhiukkasta kuutiometrissä ilmaa, raja. Näin montaa runsaan siitepölypölypitoisuuden päivää ei oltu Kaakkois-Suomen seurannassa vielä havaittu, kun aiemmin niitä oli vuosina 2013 ja 2007 enimmillään seitsemän.

Pujon kukinta alkoi heinäkuun puolivälissä. Siitepölymäärät vaihtelivat vähäistä kohtalaisiin, kunnes kuun lopulla kukinta voimistui. Runsaan siitepölypitoisuuden raja ylittyi ensimmäisen kerran 26.7. Silloin mitattu 74 siitepölyhiukkasta ilmakuutiometrissä jäi myös kukintakauden pujon siitepölyn vuorokauden keskiarvon huippupitoisuudeksi.

Heinäkuun lopulla alkanut pujon kukintakauden huippu jatkui elokuun ensimmäisen viikon loppuun. Jakso oli pujoallergisille varmastikin kesän hankalin, sillä puolentoista viikon sisällä oli seitsemän runsaan siitepölypitoisuuden päivää. Keskivertokesänä näitä runsaan pitoisuuden päiviä on kolme, ja yleensä ne jakautuvat ajankohdiltaan tasaisemmin.

Huippukauden jälkeenkin pujon siitepölyä riitti pitkin elokuuta, ja 20.8. ylittyi vielä kertaalleen runsaan pitoisuuden raja. Vasta kuun lopulla enimmäkseen kohtalaisina pysytelleet siitepölypitoisuudet laskivat vähäisiksi, kun kukinta alkoi hiipua lopuilleen. Pujon kukinta päättyi koleaan ja sateiseen syyskuun alkuun.

Pujon siitepölyn lisäksi elokuun lopulla ilmassa oli muutamana päivänä kohtalaisia määriä tuulten mukana kaukokulkeutunutta tuoksukin siitepölyä. Tuoksukki on Keski- ja Etelä-Euroopassa yleinen allergiakasvi, joka on sukua pujolle.

Joka kolmas siitepölyallerginen reagoi pujoon

Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutin mittauspiste Imatrankoskella kuuluu koko maan kattavaan siitepölyjen seurantaverkkoon, jonka toiminnasta ja tiedotuksesta vastaa Turun yliopiston Aerobiologian yksikkö. Suomessa on kaikkiaan kahdeksan keräyspaikkakuntaa Helsingistä Utsjoelle.

Siitepölynäytteet otetaan jatkuvatoimisilla keräimillä, joilla määritetään jokaisen vuorokauden keskipitoisuus. Pujon siitepölypitoisuus luokitellaan asteikoilla matala (<10), kohtalainen (10-30) tai suuri (>30). Matalassa pitoisuudessa vain herkimmät allergikot oireilevat ja suuressa useimmat pujoallergikot saavat oireita. Pujo on paikallinen allergiahaitta, sillä kasvustojen lähellä siitepölypitoisuudet ovat huomattavasti suurempia kuin seurannan kattotasolta mitatut arvot.

Asutuksen tuntumassa viihtyvä pujo on Euroopan yleisin marunalaji ja siten suvun merkittävin allergiakasvi. Ihotesteissä noin joka kolmas siitepölylle allerginen reagoi pujoon. Marunoiden allergeenit muistuttavat toisiaan, joten ristiallergia on yleistä. Monet pujoallergikot voivat saada oireita myös päivänkakkaran ja voikukkien siitepölystä.

Siitepölytiedotteissa pujon pitoisuudet ovat yleensä pieniä, sillä siitepöly leviää heikosti ylempiin ilmakerroksiin. Eniten pujon siitepölyä on ilmassa aamulla ja aamupäivällä kasvustojen tuntumassa. Pujojen niittäminen ja kitkentä pihapiiristä ennen kukintakautta vähentää siten tehokkaasti allergisen oireilua.

Sivua päivitetty: 12.9.2022