Koivu 2023

Koivun siitepölykausi oli hyvin runsaspölyinen

Koivukaudesta odotettiin Luonnonvarakeskuksen norkkolaskentojen perusteella runsaspölyistä. Siitepölyä kertyikin kevään mittaan yli kaksinkerroin keskivertoa enemmän. Kokonaismäärä on kaakon 2000-luvun mittaushistorian kolmanneksi suurin. Myös erittäin runsaiden siitepölypäivien määrän perusteella koivukausi oli allergiselle tavallista hankalampi. Päiviä kertyi 15, kun keskiverrosti niitä on seitsemän.

Koivun paikallinen kukinta alkoi huhtikuun lopulla, kun lämpötila nousi kevään ennätyskorkeuksiin. Kun samalla tuuli kantoi kaakkoon lisää siitepölyä eteläisemmästä Suomesta, nousivat siitepölypitoisuudet heti kauden alussa erittäin runsaiksi muutaman päivän ajaksi. Toukokuun alussa erityisesti yöt viilenivät, ja kukinta jatkui hetken maltillisempana.

Koivun huippukausi oli 7.5.-16.5., kun puiden kukinta eteni hyvin lämpimäksi kääntyneessä säässä voimalla. Allergiselle ajanjakso on ollut hankala, sillä siitepölyä oli ilmassa yhtäjaksoisesti erittäin runsaasti (yli tuhat koivun siitepölyhiukkasta ilmakuutiossa) koko kymmenen päivän jakson ajan. Koivupölinän huippupäivä oli 9.5., jolloin siitepölyhiukkasia mitattiin 7659 ilmakuutiossa.

Huippukauden jälkeen koivun kukinta alkoi heiketä. Toukokuun lopulla kukinta oli jo päättynyt, mutta siitepölyä leijui tuulen nostattamana ja kauempaa pohjoisesta kuljettamana kohtalaisia määriä. Kesäkuun alussa koivun siitepölyä oli ilmassa enää vähän, ja keltaisena kerroksena pinnoilla näkyvä siitepöly oli peräisin toukokuun lopulla kukintansa aloittaneesta männystä. Männyn siitepölylle on harva kuitenkaan allerginen.

Allergisen oirekautta jatkavat heinät, joista ensimmäiset aloittivat kukintansa toukokuun lopulla. Toistaiseksi heinän siitepölyä on ilmassa vähän, mutta kukinta voimistuu kesän edetessä.

Koivut ovat Suomen tärkeimpiä siitepölyallergian aiheuttajia

Imatralla sijaitseva Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin mittauspiste kuuluu koko maan kattavaan siitepölyjen seurantaverkkoon, jonka toiminnasta ja tiedotuksesta vastaa Turun yliopiston Aerobiologian yksikkö. Suomessa on kaikkiaan kahdeksan keräyspaikkakuntaa Helsingistä Utsjoelle.

Siitepölynäytteet otetaan jatkuvatoimisilla keräimillä, joilla voidaan määrittää ilman hiukkaspitoisuus tunnin tarkkuudella. Koivujen siitepölypitoisuus luokitellaan asteikoilla matala (<10), kohtalainen (10-100) tai suuri (>100). Matalassa pitoisuudessa vain herkimmät allergikot oireilevat ja suuressa useimmat koivuallergikot saavat oireita.

Koivukasvien heimoon kuuluvat pohjoisen pallonpuoliskon tärkeimmät allergiaa aiheuttavat lehtipuut, kuten koivut, lepät, pähkinäpensaat ja valkopyökit.
Suomessa koivut ovat tärkeimpiä allergiakasveja. Arvioiden mukaan 10-15 % väestöstä saa keväisin allergiaoireita koivujen kukinta-aikana. Toukokuussa koivun siitepölyä ei pääse pakoon. Raudus- ja hieskoivun jokaisessa norkossa kehittyy noin kuusi miljoonaa siitepölyhiukkasta. Soilla kasvavan vaivaiskoivun allergiamerkitys sen sijaan on vähäinen.