Leppä 2022

Lepän siitepölykausi oli vähäpölyinen

Lepän kukinta jäi vähäpölyiseksi, ja siitepölyä kertyi kolmannes keskivertokevään määrästä. Allergiaoireilun kannalta hyvin hankalaan edelliseen vuoteen verraten ero on jo huima, sillä vuoden 2022 kukintakaudella leppäpölyä mitattiin vain kymmenesosa vuoden 2021 ennätysmäärästä!

Siitepölykeräys käynnistettiin Imatran mittauspisteellä maaliskuun puolivälissä. Ensimmäiset havainnot lepän siitepölyistä tehtiin 18.3., kun eteläiset tuulet kuljettivat niitä kauempaa Euroopasta. Paikallinen lepän kukinta alkoi maalis-huhtikuun taitteessa ajankohtaan nähden tavallista lämpimämpien päivien myötä. Siitepölyä ennätti olla ilmassa runsaasti parin päivän ajan ennen sään talvista käännettä. Heti leppäkauden alkuun osuneet lumisateet ja napakat yöpakkaset jarruttivat alkanutta kukintaa ja vähensivät siitepölyn määrää ilmassa. Kukinta voimistui sään lämmettyä huhtikuun puolivälissä ja ilman siitepölypitoisuudet nousivat kohtalaisiksi. Huhtikuun lopulla kukinta alkoi hiipua päättyen toukokuun alkuun.

Tavallista vähäisemmäksi jäivät myös runsaan siitepölypitoisuuden päivät, jolloin ilmassa on vähintään 100 siitepölyhiukkasta ilmakuutiossa. Keskivertokeväänä näitä runsaspölyisiä päiviä on kymmenen, mutta tänä vuonna raja ylittyi kolmesti. Eniten siitepölyä oli ilmassa 18.3., 229 hiukkasta kuutiossa. Kevään leppäkauden vaisuudesta kertoo sekin, ettei paikallisten leppien kukkiessa siitepölypitoisuus noussut tätä tuulten kauempaa tuomien leppäpölyjen määrää suuremmaksi kertaakaan.

Allergiakausi myös jatkuu edellistä kevättä helpommissa merkeissä. Koivut käyttivät viime vuoden hyvin runsaaseen kukintaan niin paljon voimavaroja, että kukinta jää nyt selkeästi heikommaksi. Luonnonvarakeskuksen laskentojen mukaan norkkoja onkin viidennes edellistä vuotta vähemmän. Koivujen paikallinen kukinta on äitienpäivän tienoilla alkanut suotuisimmilla kasvupaikoilla.

Leppä aloittaa allergisten siitepölykauden

Imatralla sijaitseva Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin mittauspiste kuuluu koko maan kattavaan siitepölyjen seurantaverkkoon, jonka toiminnasta ja tiedotuksesta vastaa Turun yliopiston Aerobiologian yksikkö. Suomessa on kaikkiaan kahdeksan keräyspaikkakuntaa Helsingistä Utsjoelle.

Siitepölynäytteet otetaan jatkuvatoimisilla keräimillä, joilla voidaan määrittää ilman hiukkaspitoisuus tunnin tarkkuudella. Leppien siitepölypitoisuus luokitellaan asteikoilla matala (<10), kohtalainen (10-100) tai suuri (>100). Matalassa pitoisuudessa vain herkimmät allergikot oireilevat ja suuressa useimmat leppäallergikot saavat oireita.

Leppien siitepöly aiheuttaa allergiaa lähes koko maassa. Molemmat lajit kukkivat varhain keväällä, harmaaleppä yleensä muutaman viikon aikaisemmin kuin tervaleppä. Isossa puussa voi olla tuhansia norkkoja, joista jokainen tuottaa noin 4-5 miljoonaa siitepölyhiukkasta tuulen vietäväksi.

Harmaaleppä viihtyy parhaiten avoimilla kulttuurimailla kuten tienvarsilla, peltojen ja metsien reunamilla sekä erityisesti vanhoilla kaskimailla. Tervaleppä puolestaan on tyypillinen rehevien korpien ja rantojen puu.

Sivua päivitetty: 11.8.2022