Heinät 2023

Heinien siitepölykausi oli vuosituhannen heikoimpia kaakossa

Heinien siitepölyä kertyi puolet keskivertokesästä, ja kukintakausi olikin kaakossa 2000-luvun kolmanneksi heikoin. Myös runsaan siitepölypitoisuuden päiviä oli tavallista vähemmän. Heinien siitepölypitoisuus ilmassa ylitti rajan vähintään 30 heinien siitepölyhiukkasta ilmakuutiossa neljänä päivänä, kun keskiverrosti näitä runsaspölyisiä päiviä on kesässä seitsemän. Siitepölyä oli tavallista vähemmän ilmassa erityisesti heinäkuussa.

Varhaisimmat heinät aloittivat lämpimimmillä kasvupaikoilla kukintansa toukokuun lopulla, mutta mittauspisteellä niiden siitepölyä havaittiin ensimmäisen kerran vasta 11.6. Kesäkuun alku oli kolea, ja juhannukseen mennessä siitepölymäärät olivat olleet korkeintaan kohtalaisia. Kuun lopulla sää oli helteistä ja poutaista, ja kahtena kesäkuun viimeisenä päivänä heinien siitepölyn määrä ilmassa kohosi runsaaksi. Kukintakauden huippupäivä oli 29.6., jolloin heinien siitepölyä mitattiin 57 hiukkasta ilmakuutiossa.

Heinäkuun sademäärä oli kaakossa tavanomaista suurempi. Kuun mittaan olikin useita perättäisten runsassateisten päivien jaksoja, jolloin heinien siitepölyä ei havaittu mittauspisteellä lainkaan. Sateiden välillä heinien siitepölyn määrä ilmassa vaihteli vähäisestä kohtalaiseen, poikkeuksena kuun puolivälin kaksi runsaspölyistä päivää. Heinäkuun lopulla siitepölyä oli ilmassa enää satunnaisesti ja määrät vähäisiä.

Elokuun puolivälissä useimpien heinien kukinta on päättynyt, mutta järviruo’on ja kastikoiden siitepölyä voi olla ilmassa vähäisiä määriä syyskuun alkuun saakka. Elokuussa merkittävin allergiaa aiheuttava kasvi on pujo, jonka siitepölyä on ennen kuun puoliväliä ollut ilmassa ajoittain runsaasti.

Heinäkasvit ovat kaikki allergeeneja

Imatralla sijaitseva Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin mittauspiste kuuluu koko maan kattavaan siitepölyjen seurantaverkkoon, jonka toiminnasta ja tiedotuksesta vastaa Turun yliopiston Aerobiologian yksikkö. Suomessa on kaikkiaan kahdeksan keräyspaikkakuntaa Helsingistä Utsjoelle.

Siitepölynäytteet otetaan jatkuvatoimisilla keräimillä, joilla voidaan määrittää ilman hiukkaspitoisuus tunnin tarkkuudella. Heinien siitepölypitoisuus luokitellaan asteikoilla matala (<10), kohtalainen (10-30) tai suuri (>30). Matalassa pitoisuudessa vain herkimmät allergikot oireilevat ja suuressa useimmat heinäallergikot saavat oireita.

Heinäallergia on tavallisin siitepölyallergia Euroopassa, mutta Suomessa koivut ovat heiniä tärkeämpiä allergiakasveja. Suomessa kasvaa noin 150 heinälajia, joista oireilee noin joka viides siitepölyallergikoista. Heinäallergia on yleisallergiaa eli suomalainen heinäallergikko reagoi yleisesti myös eteläisempiin heinälajeihin. Meillä voimakkaimpia allergeeneja on timotein siitepölyssä, jota käytetäänkin potilaita testattaessa perusheinäallergeenina.

Sivua päivitetty: 14.12.2023