Taustatietoa

Suolakaivoksista suolahuoneisiin

Suolan mikrobien kasvua ja lisääntymistä ehkäisevä sekä säilyvyyttä parantava vaikutus on vanhaa perua. Ensimmäiset merkit suolan hoitokäytöstä löytyvät keskiajalta, jolloin munkit tiettävästi veivät potilaita suolakaivoksiin ja tippukiviluoliin hengittämään suolapölyä sisältävää ilmaa.

Suolakaivostyöläisten keskuudessa havaittiin 1800-luvun puolivälissä, että suolapölylle altistuvien keuhkosairaudet olivat harvinaisia. Tuolloin tuotettiin myös ensimmäinen julkaisu suolapölyn vaikutuksista (1843) ja perustettiin suolaklinikka Puolan Velickoon (Wieliczka). Toisen maailmansodan aikana suolakaivokset toimivat pommituksia pakoilevien suojapaikkoina. Suojautuvien yksilöiden kokemusten mukaan astman oireet helpottuivat.

Suolakaivoshoito on suhteellisen tuntematon Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, mutta laaja-alaisesti käytössä joissakin Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Euroopassa suolakaivoksia ja tippukiviluolia on käytetty hoitoon muun muassa Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä, Unkarissa, Bulgariassa, Romaniassa, entisen Jugoslavian alueella, Armeniassa, Kirgistanissa, Venäjällä ja Valko-Venäjällä. Nykyaikaisen suolakaivoshoidon pioneerina voitaneen pitää Ukrainan Solotvinoa, jossa suolahoidot käynnistyivät 1968. Pietarin alueen yliopistot ja korkeakoulut ovat tutkineet entisen Neuvostoliiton alueella suolahoitojen biokemiaa, immunologiaa ja mikrobiologiaa.

Keski- ja Itä-Euroopassa on jo vuosikymmeniä hyödynnetty käytöstä poistettuja suolakaivoksia  hengityselin- ja ihosairauksien hoidossa. Sittemmin kylpylöiden ja hoitolaitosten yhteyteen on rakennettu niin sanottuja speleoterapia- eli suolakaivoshuoneita, joissa hengitettävän ilman koostumus muistuttaa suolakaivosolosuhteita. Hoitotilojen lämpötila, ilman suhteellinen kosteus, ilmanpaine, säteilytaso ja ionipitoisuus ovat tarpeen mukaan muunneltavissa.

Suolakaivoshoidon pohjalle rakentuva suolahuonehoito on 1980-1990-lukujen vaihteen tuotekehittelyä. Euroopassa on tiettävästi yli 600 suolahuoneyksikköä. Joissakin Euroopan maissa suolahuonehoito on osa yhteiskunnan tukemaa terveydenhoitojärjestelmää. Suolahuoneita on rakennettu muun muassa sairaaloiden, terveysasemien, tehtaiden, kauppakeskusten, päiväkotien sekä kuntoutus- ja kylpyläkeskusten yhteyteen. Virossa suolahuoneita on noin 20.

Suomessa ensimmäiset suolahuoneet rakennettiin Hopeaniemen kuntoutumiskeskus-kylpylän (Nummela) ja Lappeenrannan Kylpylaitoksen yhteyteen vuonna 2003. Nykyisin hoitokäytössä on jo yli 50 suolahuoneyksikköä.