Kolmas vuosi

Enemmän hyötyä pitkäaikaisessa käytössä?

Apipollen-hunajavalmiste on aikaisemmissa tutkimuksissa osoittautunut kokeilemisen arvoiseksi keinoksi vähentää siitepölykauden aikaista oireilua sekä allergialääkityksen tarvetta. Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa selvitettiin, olisiko valmisteen pitkäaikaisemmasta käytöstä lisähyötyä.

Tulosten perusteella saattaa olla, sillä oirepäiväkirjamerkintöjen perusteella kaksi vuotta hunajavalmisteita käyttäneillä oli kokonaan oireettomia päiviä yli 50 % enemmän kuin muissa ryhmissä. Vastaavasti oirepäiviä oli noin kolmanneksen vähemmän kuin vertailuryhmään kuuluneilla ja varsinkin voimakkaan oireilun päivät olivat harvassa. Myös osallistujien oman arvion mukaan silmä-, nenä-, iho- ja muita allergiaoireita oli huhti-toukokuussa 2010 tavallista vähemmän nimenomaan kaksi vuotta hunajavalmistetta käyttäneillä.

Siitepölykausi 2010 arvioitiin pääsääntöisesti tavallista helpommaksi, ainoastaan oireseurantaryhmässä arviot jakautuivat melko tasan normaalin ja normaalia helpomman kesken. Tulokset olivat hyvin linjassa kevään siitepölytietojen kanssa, sillä varsinkin koivun kukintakausi oli määrällisesti keskinkertainen. Vähintään suuren pitoisuuden päiviä (vuorokauden keskiarvo >100 sp/m3) oli nyt 29 (edellisenä keväänä 30) ja kohtalaisen tai matalan pitoisuuden päiviä yhteensä 29 (edellisenä keväänä 23). Lepän ja koivun kukintakaudet poikkesivat kuitenkin ajoitukseltaan ja rytmiltään selvästi edelliskeväästä. Siitepölykausi oli nyt intensiivisen kaksihuippuinen ja ”etupainotteinen”, lepällä etuajassa ja koivulla myöhässä. Tämä kenties selittää, miksi hunajavalmisteen ja kaupallisen hunajan ensikäyttäjien välillä ei havaittu merkittäviä eroja eivätkä näiden käyttäjäryhmien tiedot aiemmista tutkimuksista poiketen juurikaan eronneet oireseurantaryhmän tiedoista. Keväällä 2010 siitepölypitoisuudet nousivat heti alkuvaiheessa erittäin suuriksi, joten voimakas oireilu ja niin myös lääkityksen käyttö alkoivat heti hunajavalmisteen käytöstä, laadusta ja määrästä riippumatta. Myöhemmin kauden aikana matalan ja kohtalaisen pitoisuuden päivinä, jolloin oireiden ilmenemistasoon voidaan todennäköisemmin vaikuttaa siedätysvalmisteella, ryhmien välille ei enää muodostunut merkittäviä eroja oireilussa.

Juoksevaan muotoon lämmitetyn kaupallisen hunajan ennakoitiin olevan vaikutuksiltaan heikompi kuin hunajavalmiste sekä tutkimuksissa aikaisemmin vertailuna käytetty luomuhunaja. Tulokset eivät tukeneet tätä, sillä oiresummat laskivat hunajavalmisteen käyttäjillä hieman vähemmän kuin tavallisen hunajan käyttäjillä. On kuitenkin huomattava, että muihin tutkimusryhmiin verrattuna hunajavalmisteen uusista käyttäjistä useampi sairasti astmaa, reagoi ristiin ruoka-aineisiin sekä oli allerginen myös heinille, pujolle ja eläimille. Koivun siitepölykausi mm. jatkui toukokuun loppuun, jolloin ilmassa oli jo heinien ja voikukkien siitepölyä.

Suurin osa tunsi hyötyvänsä

Edellisenä keväänä neljässä eri tutkimusryhmässä 30-65 % arvioi hunajan vähentäneen oireilua siitepölykaudella. Nyt kolmen hunajankäyttöryhmän osallistujista keskimäärin peräti 80 % arvioi sen auttaneen. Osallistujien tietoisuus valmisteen mahdollisista hyödyistä todennäköisesti toi ”lisätehoa”, mutta päivittäisessä oireseurannassa hunajavalmisteen tai kaupallisen hunajan käyttäjillä ei kuitenkaan ollut havaittavissa parantavaa lumevaikutusta oireseurantaryhmään verrattuna. Toisin sanoen siitepölyisinä päivinä käyttöryhmissä oireiltiin yhtä lailla kuin vain oireita seuranneessa vertailuryhmässä. Kaupallisen hunajan käyttöön liittyi kuitenkin hieman enemmän ”epäuskoa”, sillä sen käyttäjistä reilu 20 % ei havainnut muutoksia oireilussa. Hunajavalmisteen tehottomuuteen päätyi alle 10 % käyttäjistä.

Myös hunajavalmisteen ominaisuudet voivat selittää osin aiemmista vuosista poikkeavia tuloksia. Uusin Apipollen-valmiste sisälsi noin 25 % aiempia valmisteita vähemmän koivun siitepölyä, mutta toisaalta lähisukuista leppää lähes 400-kertaisen määrän. Yhteenlaskettuna uudessa valmisteessa oli koivuallergisen kannalta yli kaksinkertainen määrä allergeenista siitepölyä, mutta valitettavasti valmisteesta ei ole käytettävissä immunospot-analyysin tuloksia. Valmisteessa oli myös huomattavasti aikaisempaa enemmän pajujen ja mykerökukkaisten (voikukkien) siitepölyä, mikä saattoi lisätä varsinkin pujoallergisten oireilua. Kuitenkaan talviaikaisen käytön yhteydessä ei havaittu aikaisempaa enemmän tai pahempia sivuoireita eikä tutkimuksen keskeyttäneiden määrä ollut merkittävä. Erilaisesta koostumuksestaan huolimatta uusi Apipollen-valmiste vaikutti käyttökokemusten valossa yhtä turvalliselta ja siedetyltä tuotteelta kuin tutkimuksessa aikaisemmin käytetyt valmiste-erätkin.

Kuten edellisessäkin tutkimuksessa hunajavalmisteen käyttöpäivien määrä talvella korreloi merkitsevästi siitepölykauden oireettomien päivien kanssa (Pearsonin korrelaatiokerroin 0,288, p<0.05). Toisaalta antihistamiinien käyttöpäivien ja siitepölykaudelta arvioidun oiresumman välillä oli erittäin merkitsevä positiivinen korrelaatio ( 0,456, p<0.001). Tulokset vahvistavat, että tutkimukseen osallistuneet pystyivät arvioimaan päivittäisiä oireitaan hyvin.

Oireiden ja kokemusten vertailu perustui taustaltaan neljään melko samanlaiseen tutkimusryhmään. Suurin osa osallistuneista asui lähiseudulla, joten altistumistasoissa tuskin oli suuria eroja. Sen sijaan muiden allergioiden yleisyys yhdessä tutkimusryhmässä saattoi vaikuttaa tulokseen. Tutkimukseen osallistuneiden oiretiedot olivat hyvin linjassa alueella mitattujen siitepölytietojen kanssa, mikä näkyi oireilun kokonaismäärissä suhteessa mitattuihin vuorokausipitoisuuksiin. Voimakkaiden kaukokulkeumien aikana oireilu ei kuitenkaan merkittävästi lisääntynyt, joten kauempaa kulkeutuneen lepän ja koivun siitepölyn allergeenipitoisuudet lienevät pienentyneet niin, että myös siitepölyn kyky aiheuttaa oireita on laskenut.

Suhteellisen pienten käyttäjäryhmien välillä ei juuri havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Kriittisesti arvioituna niin edelliskeväänä kuin tässäkin tutkimuksessa hunajavalmisteen ja tavallisen hunajan käyttäjien oirepäivissä tai -summissa ei ollut eroja, vaikka osallistujien kokemuksissa ja allergialääkkeiden käytössä ryhmät yleisesti erosivat valmisteen hyväksi. Tuloksia kokonaisvaltaisesti tulkiten voidaan sanoa, että säännöllisesti ja pitkäaikaisesti käytettynä hunajavalmisteesta saattaa olla kliinisestikin merkittävää hyötyä siitepölyallergisen oireiluun lepän ja koivun kukintakaudella. Menetelmänä hunajasiedätyksestä pidetään, valmisteen käyttöä siedetään hyvin ja haittoja on kirjattu vähän. Anafylaksiaa tai muita merkittäviä terveyshaittoja ei ole todettu lainkaan.

Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin osalta hunajatutkimukset todennäköisesti loppuvat tähän. Apipollen-hunajavalmiste olisi kuitenkin ehdottomasti lisätutkimusten arvoinen, erityisesti sen vaikutusmekanismien selvittäminen toisi uusia mahdollisuuksia kehittää tuotteesta vieläkin tehokkaampi siedätysvalmiste.