Kolme edellistä vuotta

Kolme edellistä vuotta

(2018) Poikkeuksellinen sää, poikkeuksellinen siitepölykausi – pujo päätti sentään normaalisti

Poikkeuksellisen viileä alkukevät viivästytti lepän kukintaa. Vasta huhtikuun puolivälissä käynnistynyt siitepölykausi eteni epävakaisessa säässä kitkutellen ja jäi 2000-luvun heikoimpien joukkoon. Ensimmäiset kaukokulkeumat saapuivat vasta huhtikuun alussa ja siitepölyä oli ilmassa runsaasti vain yhtenä päivänä. Paikallinen lepän kukinta alkoi huhtikuun puolivälissä ja siitepölyn määrä ilmassa vaihteli lähinnä kohtalaisesta vähäiseen kuukauden kestäneen kauden aikana. Kun huippupitoisuuksia ei ollut, kaukokulkeutunutta koivun siitepölyäkin havaittiin useana päivänä enemmän kuin leppää. Lepän siitepölymäärät jäivät kymmenesosaan keskivertokeväästä.

Norkkolaskennat ennakoivat tavallista hankalampaa oirekautta koivuallergisille, mutta kaakossa koivun siitepölykausi jäi keskinkertaiseksi. Viileän kevään vaihtuessa helteisiin kukinta alkoi äkisti ja myös hiipui nopeasti. Reilun viikon ajan ilmassa oli päivittäin erittäin runsaasti siitepölyä. Isojen pitoisuuksien päiviä kertyi lopulta 13, tavanomaista vähemmän. Kesäisessä säässä norkot tyhjenivät vauhdilla ja koivun kukintakausi jäi poikkeuksellisen lyhyeksi. Koivukausi alkoi huhtikuun lopulla. Siitepölyä kaukokulkeutui maakuntaan useaan otteeseen, mutta vain kohtalaisia määriä. Koleus viivytti paikallista kukintaa yli vapun, mutta sään lämmetessä siitepölyn määrä kuusikymmenkertaistui yhdessä päivässä. 7.5. siitepölyä mitattiin jo yli tuhat hiukkasta ilmakuutiota kohden. Poutaisessa hellesäässä koivun kukinta eteni täydellä voimalla. Huippu ajoittui äitienpäivään 12.5., jolloin ilmassa oli 6700 siitepölyhiukkasta kuutiometrissä. Erittäin suuria pitoisuuksia mitattiin aina 16.5. saakka ja sitten siitepölyn määrä laski nopeasti.

Helteet ja kuivuus näkyivät heinien siitepölykaudessa. Siitepölymäärä jäi tänä kesänä puoleen tavanomaisesta ja kukintakausi oli kaksi viikkoa tavallista lyhyempi. Kaakkois-Suomessa heinien siitepölyä on 2000-luvulla mitattu yhtä vähän vain kahtena vuotena aiemmin. Suurin osa pölyistä havaittiin poikkeuksellisesti jo kesäkuussa. Pitoisuudet nousivat suuriksi vain harvojen sadepäivien jälkeen. Runsaspölyisiä päiviä oli vain kolme, kun niitä tavallisesti riittää noin viikon verran. Ensimmäiset heinät kukkivat toukokuun lopulla. Päivittäin siitepölyä oli ilmassa kesäkuun toiselta viikolta lähtien ja kuun lopulla siitepölyn määrä ylitti niukasti runsaan pitoisuuden rajan. Heinäkuun alun sateet pitivät pölyt poissa viikon, mutta sään poutaantuessa mitattiin heinäkauden huippupitoisuus. 11.7. ilmassa oli 40 siitepölyhiukkasta kuutiometrissä. Se on 2000-luvun kesien kolmanneksi heikoin huippupäivä. Samalla alkoi hellejakso, jonka paahteessa heinien kukinta hiipui nopeasti ja päättyi kuun puoliväliin viikkoa keskivertokesää aikaisemmin.

Heinäkuun helteissä aloitti myös kukintansa paahteisiin oloihin paremmin sopeutunut pujo. Sen kukinta eteni tavalliseen tahtiin heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Siitepölykauden huippupäivät osuivat vasta elokuun toiselle viikolle. Runsaspölyisiä päiviä kertyi keskivertokesän verran, joskin huippupitoisuudet jäivät kahden edelliskesän tapaan mataliksi.

Pujon keltaisia hedekukkia. Kuva: Juha Jantunen.

 

(2017) Myöhäinen ja vaisu siitepölykausi

Lepän siitepölykausi oli selvästi keskivertoa heikompi. 2000-luvulla vain kolmena keväänä kukinta on jäänyt tätä vuotta heikommaksi. Syy löytyy huhtikuun poikkeuksellisen viileästä säästä. Ilman siitepölymäärät olivat lähellä nollaa maaliskuun puoliväliin asti. Lepän kukinta alkoi Kaakkois-Suomessa maaliskuun viimeisinä päivinä ja voimistui huhtikuun ensimmäisellä viikolla. Siitepölykauden huipuksi ja huhtikuun ainoaksi runsaan pitoisuuden päiväksi jäi 8.4., jolloin ilmassa oli siitepölyä 166 hiukkasta ilmakuutiossa. Tyypillisesti runsaita pitoisuuksia on mitattu kymmenenä kevätpäivänä, mutta tänä vuonna jäätiin kahteen.

Huhti-toukokuun poikkeuksellisen viileä sää viivästytti koivun kukinnan ennätysmyöhäiseksi. Viime vuosina koivun siitepölyä on ollut ilmassa yleisesti jo huhtikuun lopussa, mutta tänä keväänä kukinta alkoi vasta 20.5. eli lähes kuukauden tavallista myöhemmin. Kevään norkkolaskentojen perusteella koivun siitepölymäärien ennakoitiin jäävän tavallista vähäisemmiksi eikä siitepölyä kertynytkään kuin neljännes keskivertokaudesta. Yhtä heikosti koivu on 2000-luvulla kukkinut vain kolmesti.

Kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin kestänyt heinien siitepölykausi ajoittui sekin pari-kolme viikkoa tavanomaista myöhemmäksi. Epävakainen sää laski siitepölypitoisuuksia, mutta lämpiminä poutapäivinä kukinta pääsi taas vauhtiin. Vaikka siitepölyä kertyi kolmannes keskivertoa vähemmän, oli runsaan pitoisuuden päiviä viisi tavallisen kesän tapaan.

Myös pujokausi käynnistyi pari viikkoa tavanomaista myöhemmin. Kukinta alkoi vasta heinäkuun viimeisinä päivinä ja oli runsaimmillaan elokuun puolivälissä. Elokuun lopussa siitepölyä oli ilmassa enää satunnaisesti. Allergiakasveista pujo oli ainoa, jonka siitepölyä mitattiin keskivertokesän verran. Elokuun loppupuoliskolla havaittiin lisäksi vähäisiä määriä kaakkoisten ilmavirtausten mukana kantautunutta marunatuoksukin siitepölyä, joka voi aiheuttaa pujoallergisille oireita. Tätä Pohjois-Amerikasta kotoisin olevan kasvin siitepölyä saattaa kantautua Kaakkois-Suomeen vielä syyskuussa.

Marunatuoksukki. Kuva: Juha Jantunen.

 

(2016) Helppo ja vähäoireinen kausi

Allergisen siitepölykevät alkoi keskivertoa helpommin. Lepät kukkivat Kaakkois-Suomessa viikon tavallista aikaisemmin ja kauden aikana siitepölyä oli ilmassa keskimääräistä vähemmän. Lauhan talven jälkeen ensimmäiset kaukokulkeutuneet siitepölyt havaittiin maaliskuun alussa. Lepän paikallinen kukinta alkoi maaliskuun puolivälin jälkeen ja huippu osui maalis-huhtikuun taitteeseen. Pahimpana päivänä (30.3.) kaukokulkeuma nosti lepän siitepölypitoisuuden yli 900 hiukkaseen ilmakuutiossa. Samojen tuulten mukana Kaakkois-Suomeen kulkeutui myös kohtalaisesti pähkinäpensaan siitepölyä.

Lepän siitepölyä havaittiin noin neljän viikon ajan huhtikuun jälkipuoliskolle asti. Siitepölyn vuorokausipitoisuudet nousivat suuriksi vain kuutena päivänä, kun niitä keskivertokeväänä on kymmenen. Lepän siitepölyä oli ilmassa runsaasti viimeisen kerran 6.4. ja merkittävämpiä oireita aiheuttava kukinta hiipui huhtikuun puolivälin sateisiin.

Koivukausi oli ennakoitua hankalampi. Siitepölyä mitattiin Kaakkois-Suomessa jotakuinkin keskivertokevään verran, mutta norkkolaskentojen perusteella odotettiin tavanomaista heikompaa kukintaa. Siitepölymääriä nostivat sekä idästä että lännestä saapuneet runsaat kaukokulkeumat.

Koivun siitepölyn määrä ilmassa nousi suureksi heti ensimmäisen kaukokulkeuman saapuessa huhtikuun puolivälissä. Huhti-toukokuun taitteessa tuuli toi siitepölyä runsaasti lisää. Paikallinen koivun kukinta käynnistyi tavanomaiseen aikaan toukokuun alkupäivinä, kun kesäisen lämmin ja aurinkoinen sää sai koivut avaamaan norkkojaan voimalla. Kaukokulkeumien avustamana siitepölyä oli ilmassa erittäin runsaasti tai runsaasti kahden viikon ajan.

Kaakkois-Suomessa koivukausi oli yhtenäinen ja tavallista lyhyempi, kun kukinta eteni vauhdilla pitkään jatkuneen lämpimän poutasään saattelemana. Erittäin suurten tai suurten pitoisuuksien päiviä oli yhtä monta kuin keskivertokeväänä. Viime vuoteen verrattuna koivun siitepölykausi oli voimakkaampi. Yksinomaan huippupäivänä 9.5. Imatran pisteellä mitattiin 6 000 siitepölyhiukkasta ilmakuutiota kohden, kun edellisenä keväänä koko koivukauden siitepölysumma jäi 5 600 hiukkaseen.

Kesällä 2016 heinien siitepölyä mitattiin vain kolmannes keskivertokesän määrästä. Useimmat heinäallergikot oireilevat, kun siitepölyn pitoisuus ilmassa ylittää 30 hiukkasta ilmakuutiossa. Tänä kesänä näitä päiviä oli vain yksi, kun niitä yleensä kesän aikana on seitsemän. 2000-luvulla heinät ovat kukkineet heikommin vain vuonna 2003, jolloin suuren siitepölypitoisuuden raja ei ylittynyt kertaakaan.

Heinäkauden alku oli tavanomainen. Ensimmäiset heinälajit aloittivat kukintansa toukokuun lopulla ja kesäkuun puolivälissä siitepölyä oli ilmassa enimmäkseen kohtalaisia määriä. Kausi kääntyi vaisuksi, kun heinäkuun alussa heinien tavallisesti parhainta kukintakautta katkoivat useat sadejaksot. Heinäkuun lopulla saapuivat helteet, mutta kukintakauden jälkipuoliskolla siitepölymäärät nousivat enimmilläänkin enää kohtalaisiksi. Vuorokauden siitepölymäärän huippupitoisuus mitattiin heinäkuun 10. päivä, mutta kesäkuussa heinien siitepölyä oli ilmassa poikkeuksellisesti enemmän kuin heinäkuussa.

Pujo päätti tavallista helpomman siitepölykauden. Ensimmäiset pujon siitepölyt havaittiin totuttuun tapaan heinäkuun puolivälissä. Runsain ja yhtenäisin kukinta ajoittui heinäkuun lopun helteistä elokuun alkuun, mutta huippu jäi poikkeuksellisen vaisuksi. Suuren pitoisuuden (yli 30 siitepölyhiukkasta ilmakuutiota kohden) raja ei ylittynyt kertakaan, kun viime kesinä näitä pujoallergiselle erityisen hankalia päiviä on ollut neljästä seitsemään. Elokuun puolivälistä pujon kukinta heikkeni ja viimeiset siitepölyt mitattiin 22.8.