Allergia

Allergia

Tulosta luonnottomasta ympäristöstä?

Allergiassa elimistössä muodostuu tietyntyyppisiä IgE-vasta-aineita ympäristön tavallisia valkuaisia, kuten siitepölyjä, eläinten hilseitä ja ruoka-aineita kohtaan. Vasta-aineet kiinnittyvät ihossa ja limakalvoilla olevien syöttösolujen pintaan. Kun allergian aiheuttaja reagoi vasta-aineiden kanssa, syöttösolusta vapautuu histamiinia ja muita verisuoniin vaikuttavia ja tulehdussoluja paikalle kutsuvia aineita.

Allergiat ilmenevät tulehduksena ihmisen ja luonnon rajapinnalla. Oireina on kohde-elimestä riippuen kutina, nokkosihottuma eli urtikaria, allerginen nuha, allerginen silmätulehdus, allerginen astma, atooppinen ekseema, ruoka-allergiasta johtuvia vatsavaivoja tai anafylaktinen reaktio.

Hyttynen pistää ja kohta kutisee! Noin joka kymmenes suomalainen välttyy tällaiselta allergiselta reaktiolta.

 

Allergiat yleistyvät

Suomessa ja muissa länsimaissa atooppiset allergiat ovat yleistyneet nopeasti 1950-luvulta lähtien. Nykyisin allergiat ovat lasten ja nuorten yleisin krooninen sairaus. Tavallisille ympäristön allergeeneillle herkistyneiden määrä on tuoreiden väestötutkimusten mukaan kouluikäisistä yli 40 %.

Taipumus allergiaan periytyy, mutta nykytiedon valossa elämä lähellä luontoa ja sen monimuotoista mikrobimaailmaa (viruksia, bakteereita, sädesieniä, homeita ja alkueläimiä) saattaa olla paras suoja allergioita vastaan. Ruoan, juomaveden ja kotieläinten sekä niiden sisään kantaman aineksen ’mikromonimuotoisuus’ näyttää vahvistavan immuunijärjestelmää ja suojaavan allergioilta sekä autoimmuunisairauksilta. Tämän hygieniahypoteesin esitti ensimmäisenä David P. Strachan vuonna 1989.

Vuonna 2011 suomalaiset tutkijat laajensivat hygieniahypoteesin kattamaan elinympäristömme laajemmassa mitassa – puhutaan biodiversiteettihypoteesista. Rikas luontoympäristö, makrobiomi heijastuu ihmisen iholla, suolistossa ja hengitysteissä olevaan mikrobiomiin ja se vuorostaan immuunijärjestelmän toimintaan.

Mainio yhteenveto biodiversiteettihypoteesista ja ihmisen luontosuhteesta löytyy tästä.

Vahva luontoyhteys suojaa!

Kymmenien tuhansien sukupolvien aikana koulittu immuunipuolustus pitää ihmisen hengissä. Immunoglobuliini E on limakalvojen ja ihon puolustuslinjan vasta-aine, joka laukaisee nopean tulehdusreaktion estämään muun muassa loisten tunkeutumista elimistön syvempiin osiin. Sairastettujen infektioiden ja rokotusten myötä vahvistuva hankittu immuniteetti on elintärkeä mutta vain pieni osa puolustusta. Sen kivijalan muodostaa luontainen immuniteetti, johon vaikuttavat kaikki mikrobit ja pieneliöt, joille iho ja hengitysteiden ja suoliston limakalvot altistuvat koko elämän aikana. Oleellista on, että luontaiseen immuniteettiin ei synny pysyviä muistisoluja vaan sitä pitää harjoittaa koko elämän ajan, mutta erityisesti lapsuudessa.

Samalla kun yhteytemme luontoon ja maaperään on heikentynyt, puolustusjärjestelmämme sietokyky on selvästi alentunut. Vanhat vainoojat ovat poissa: kulkutaudit ovat lähes kadonneet ja ihmistä riivanneet loiset ovat paremman hygienian myötä saatu kuriin, joten ihmisen rajoja vahtiva immuunitutka kouluttautuu sen mukaan mitä eteen sattuu. Kun systeemi ei enää opi varmuudella tunnistamaan omaa vieraasta ja vaarallista vaarattomasta, vihollisia nähdään siellä, missä niitä ei oikeasti ole. Immuunipuolustusta säätelevän soluverkon suhteellinen heikkous aiheuttaa siksi immuunivasteen tarpeetonta reagoimista ympäristön vaarattomiin valkuaisainehiukkasiin, kuten siitepölyihin tai ruoka-aineisiin.

Suomessa käynnistyi vuonna 2008 Kansallinen allergiaohjelma, jonka tarkoituksena on pysäyttää allergiaepidemia, toisin sanoen vähentää niin allergioiden henkilökohtaista kuin yhteiskunnallista taakkaa. Instituutti on allergiaohjelmassa vahvasti mukana, luonnollisesti!