Oireet, diagnoosi ja hoito

Vitiligo tunnistetaan valkoläiskistä iholla. Mikäli vitiligosta ei aiheudu erityistä haittaa, se voidaan hyvin jättää hoitamatta, mutta iho on tärkeää suojata auringolta.

Oireet

Tarkkarajaisia valkoläiskiä ilmaantuu yleensä symmetrisesti iholla. Taudin mielipaikat ovat ylä- ja alaraajat, kädenselät ja nilkat, keskivartalolla navanseutu ja nännien ympäristö sekä kasvoilla suun ja silmien seutu. Myös hiuspohjassa tai karvoituksessa voi olla vaaleita alueita, joissa karvoitus kasvaa valkoisena. Yleensä läiskät laajenevat ja sulautuvat suurimmiksi hiljalleen, ja vain harvoin ne paranevat itsekseen.

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu tyypilliseen ulkonäköön sekä valkoläiskien sijaintiin. Epäselvissä tapauksissa diagnoosi voidaan varmistaa ihokoepalan mikroskooppisilla tutkimuksilla. Koska vitiligoon voi liittyä muita autoimmuunisairauksia, on näiden poissulku lisätutkimuksilla joissakin tapauksissa aiheellista.

Hoito

Varmasti ja hyvin tehoavaa hoitoa ei vitiligoon ole vielä kehitetty. Nykyisten hoitomuotojen ongelmana on yleensä se, että vaste on riittämätön ja että lievän vasteen jälkeen valkoläiskät taas vaalenevat hoidon loputtua. Mikäli vitiligosta ei aiheudu erityistä haittaa, se voidaan hyvin jättää hoitamatta. Tämä vaihtoehto sopii useimmille, ja heille riittää tieto taudin hyvänlaatuisuudesta. Mikäli hoitoihin ryhdytään, on hyvä muistaa, että saavutettu hoitotulos ei useinkaan ole pysyvä. Lisäksi on huomioitava hoitojen mahdolliset haittavaikutukset.

Valkoläiskät näkyvimmillä ihoalueilla, esimerkiksi kasvoissa, voidaan peittää yksilöllisesti valitulla meikkivoiteella tai itseruskettavien kosmeettisten valmisteiden käytöllä. Kosmeettinen haitta on usein selvästi suurempi tumma- ja mustaihoisilla. Vaaleaihoisella valkoisia läiskiä tuskin havaitsee talvisaikaan.

Pienialaisiin valkoläiskiin vartalolla ja raajoissa hoitovaihtoehtoina ovat lääkärin ohjaamana paikalliset vahvat kortikosteroidivoiteet 1–2 kuukauden jaksoina. Pitkäaikaishoidossa kortikosteroidivoiteiden käyttö voi johtaa haittavaikutuksiin, kuten ihon ohenemiseen, arpijuosteisiin ja pysyvästi näkyviin verisuoniin. Vaihtoehtona ovat kalsineuriini-estäjävoiteet (takrolimuusi ja pimekrolimuusi) jaksottaisesti tai pitkäaikaisena hoitona. Näiden teho voi tosin vartalolla ja raajoissa jäädä vaatimattomaksi. Kasvojen alueen valkoläiskien hoidossa käytetään ensisijaisesti kalsineuriini-estäjävoiteita jaksottaisesti tai pitkäaikaisena hoitona.

Laaja-alaisemmassa vitiligossa on myös käytetty valohoitoja, esimerkiksi kapeakaista UVB- tai kylpy-PUVA-valohoitoja ihotautilääkärin ohjaamana. Muutamat valohoitojaksot ovat yleensä turvallisia potilaille, mutta jatkuvien ja suurten valohoitomäärien jälkeen voi ilmetä haittavaikutuksina UV-säteilyn aiheuttama ihon vanheneminen ja ihokasvainten suurentunut esiintyvyys. Hoitotulokset näkyvät yleensä siten, että valkoläiskien sisälle ilmestyy pistemäisiä pigmenttiläiskiä jotka myöhemmin sulautuvat yhtenäisiksi alueiksi.

Parhaiten hoitoon reagoivat nuorten vitiligo ja kasvojen läiskät. Raajoissa hoitotulos voi jäädä vaatimattomaksi.