Hidradenitis suppurativan toteaminen ja hoito

Hidradenitis suppurativa todetaan tyypillisten oireiden perusteella. Oireita voi helpottaa elintavoilla ja lääkehoidoilla.

Hidradenitis suppurativan toteaminen

Hidradenitis suppurativan taudinmääritys on kliininen. Se tarkoittaa, että lääkäri toteaa taudin siihen liittyvien tyypillisten oireiden ja löydösten perusteella. Käytännössä vaaditaan kolme asiaa: muutosten tulee olla taudille tyypillisiä, niiden tulee sijaita taudille tyypillisillä alueilla ja vaivan tulee olla pitkäaikainen ja toistuva. Tyypillisiksi muutoksiksi luetaan tulehduskyhmyt, paiseet sekä vuotavat ontelot ja käytävät ihossa. Tyypilliset sijaintipaikat ovat kainalot, nivuset, pakaravako, pakarat ja erityisesti naisilla rintapoimut. Muutoksia voi myös olla muilla, epätyypillisillä alueilla.

Hidradenitis suppurativaa on pidetty harvinaisena sairautena. Väestötutkimuksissa sen yleisyys on kuitenkin ollut noin yksi prosentti, eli mistään erityisen harvinaisesta sairaudesta ei ole kyse. Suomessa sairastavia on noin 50 000. Lienee kuitenkin niin, että valtaosalla sairaus on lievää. Vaikeaa, elämänlaatua selvästi heikentävää hidradenitis suppurativaa sairastavia ihmisiä on kuitenkin merkittävä määrä.

Itsehoito

Tupakoinnin tiedetään liittyvän hidradenitis suppurativaan, tauti on huomattavasti yleisempi tupakoivilla ja toisaalta tupakointi on yleisempää hidradenitis suppurativaa sairastavilla. Tupakointi saa aikaan useita ihon ja hidradenitis suppurativan kannalta kielteisiä tapahtumia. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen osalla sairastavista tauti helpottaa. Tupakointi on ongelmallista mahdollisten leikkaushoitojen kannalta, sillä se heikentää selvästi haavojen paranemista.

Niillä hidradenitis suppurativaa sairastavilla, jotka ovat ylipainoisia tai lihavia, sairaus on hankalampi. Laihduttaminen saattaa selvästikin auttaa saavuttamaan rauhallinen tila sairaudessa. On myös arvioitu, että maitotuotteista vapaalla ja nopeita hiilihydraatteja – erityisesti sokeria ja vehnää – karttavalla ruokavaliolla saadaan aikaan paitsi laihtumista myös taudin hellittämistä. Kiristävät ja hautovat vaatteet voivat pahentaa sairautta ja niiden käyttöä kannattaa välttää. Myös materiaalien valintaan kannattaa kiinnittää huomiota.

Paikallishoito

Paikallisten antiseptisten liuosten hyödyllisyydestä ei ole tutkimusnäyttöä, mutta toisinaan niitä kuitenkin suositellaan käytettäväksi, sillä ihon bakteereilla on kuitenkin merkitystä taudin alkamiselle. Tutkimusnäyttöä on paikallisen klindamysiiniliuoksen käyttämisestä. Sillä on tutkimuksen mukaan vaikutusta etenkin kipeiden kyhmyjen muodostumisen estämisessä. Erilaisten imevien sidosten käyttäminen on yleensä tarpeen etenkin jos muodostuu vuotavia käytävämäisiä muutoksia. Sidosten valinta tulee huomioida yksilöllisesti.

Hoito perinteisin lääkkein

Akuuttia paisetta, varsinkin jos siinä on jo aukko iholle, hoidetaan toisinaan paiseen avauksella ja lyhyellä antibioottikuurilla. Puhkeamattoman paiseen hoitoon voidaan käyttää myös kortisonia neulalla suoraan muutokseen annosteltuna, sillä paise ei ole alun perin bakteeritulehduksen aiheuttama vaan steriili. Tavallisin sisäinen hoito hidradenitis suppurativaan on tetrasykliinihoito. Tetrasykliinit ovat antibiootteja, mutta tässä taudissa niiden vaikutus perustuu kuitenkin enimmäkseen niiden muuhun tehoon. Bakteereja tappavalla vaikutuksellakin voi tosin olla osuutensa hoidon tehossa. Hoitoa käytetään ainakin kuukausien ajan. Mikäli lääkkeellä saadaan hyvä hoitovaste, voidaan vaikeassa taudissa lääkitystä joskus jatkaa pitkiäkin aikoja. Parhaiten tutkittu antibioottihoito on yhdistelmähoito rifampisiinilla ja klindamysiinillä noin kolmen kuukauden ajan.

Lääkkeillä ainakin kaksi kolmesta saa jonkinlaisen helpotuksen oireisiinsa hoidon aikana ja sen jälkeen. Valitettavasti oireet palaavat kuitenkin kohtalaisen usein lääkekuurin jälkeen. Nämä lääkkeet ovat myös hankalia, sillä rifampisiinilla on yhteisvaikutuksia lukuisten muiden lääkkeiden kanssa ja klindamysiini on pitkäaikaisena hoitona erityisen riskialtis antibioottiripulin aiheuttajana. Silti tämä hoito voi joillekin olla erinomainen.

Alun perin lepran hoitoon tarkoitettua dapsonia käytetään monessa ihosairaudessa pienehköllä annoksella sairauden hoitoon. Se saattaa joillakin rauhoittaa merkittävästi myös hidradenitis suppurativaa. Lääkitys vaatii verikoeseurantaa. Retinoideja eli A-vitamiinijohdannaisia voidaan myös käyttää. Asitretiini on yleensä psoriaasin hoitoon käytettävä lääke. Sen käyttöä rajoittaa sen taipumus aiheuttaa sikiöepämuodostumia ja kolmen vuoden varoaika raskauteen. Se auttaa pienen tutkimuksen mukaan noin puolelle potilaista, lopuilla se ei tehonnut tai aiheutti liikaa sivuvaikutuksia.

Myös alitretinoiinia, joka on alun perin käsi-ihottumaan tarkoitettu valmiste, voidaan käyttää. Sen käytön jälkeen varoaika raskauteen on selvästi lyhyempi. Aknelääke isotretinoiini on osoitettu varsin tehottomaksi hidradenitis suppurativan hoidossa. Joskus kuitenkin on välttämätöntä hoitaa ensin vaikea samanaikainen akne, johon isotretinoiini voi olla ainoa vaihtoehto. Kun hikirauhastulehdus esiintyy itsenäisenä, ei isotretinoiinia tulisi käyttää kuin poikkeustapauksissa.

Antiandrogeenisiä lääkkeitä voidaan joskus käyttää sellaisilla naispotilailla, joilla on joko kuukautiskiertoon liittyvää iho-oireen pahenemista tai monirakkulaiset munasarjat. Aikuisiän diabetesta sairastaville tai sellaisille henkilöille, joilla on kohonnut verensokeri tai alentunut glukoosinsieto voidaan hoitona kokeilla diabeteslääke metformiinia. Yksittäisiä hyviä hoitotuloksia on kuvattu myös niin sanotuilla immunosupressiivisilla lääkkeillä kuten siklosporiini.

Hoito biologisin lääkkein

Biologisella lääkkeellä tarkoitetaan elollisessa prosessissa, käytännössä soluviljelmissä valmistettavaa lääkeainetta. Tulehduksellisten sairauksien hoitoon on viimeisten kymmenen vuoden ajan käytetty lisääntyvästi erilaisia biologisia lääkkeitä. Ne ovat ihon alle pistettäviä tai suoneen annettavia lääkkeitä, jotka koostuvat joko vasta-aineista tai muista isohkoista proteiineista. Yhteistä on, että ne estävät jonkin osan elimistön immuunivasteesta eli puolustusmekanismista. Hidradenitis suppurativassa on todettu yksittäisissä tapauksissa tehoa useammallakin tavalla vaikuttavilla biologisilla lääkkeillä, mutta selvimmin hyöty on osoitettu TNF-alfan estäjillä adalimumabilla ja infliksimabilla. Biologisten lääkkeiden aloituspäätöksen voi tehdä HS-tautiin perehtynyt lääkäri ja lääkkeet vaativat huolellista seurantaa ja perusteelliset esitutkimukset. Biologisilla lääkkeillä voidaan rauhoittaa tulehdus ennen kirurgista toimenpidettä tai parhaimmillaan estää kirurginen toimenpide. 

Kirurginen hoito

Hidradenitis suppurativan hoidossa kirurgisella hoidolla on merkittävä asema. Sillä voidaan helpottaa akuutin paiseen kipua ja tulehdusta. Yksittäisiä muutoksia voidaan tuhota avaamalla niiden katto ja jättämällä ne paranemaan pohjastaan. Laserhoidolla voidaan poistaa oireilevia muutoksia laajemmin ja antaa niiden parantua pohjastaan. Riittävän ajoissa suoritettuna tällainen hoito on yleensä hyvin tehokas. Laajimmillaan kirurginen hoito on koko oireilevan ja arpeutuneen alueen poistamista ja sulkemista kielekkeellä. Puuttuva iho voidaan myös korvata ihonsiirrolla.