Mitä tietoa etsit?

Katri

"Astman kanssa oppii elämään ja loppujen lopuksi siitä tulee elinikäinen matkakumppani."

Sain astmadiagnoosini ollessani 33-vuotias. Nyt elän neljättä vuotta astmaatikkona. Astmadiagnoosiin olin osannut varautua, sillä keuhkokuumeeni vuoksi lääkärit olivat melko varmoja, että sairastan astmaa. Testit sen vahvistivat ja siitä alkoi elämä säännöllisesti käytettävien astmalääkkeiden kanssa. 

Aika nopeasti opin elämään astmani kanssa. Toki alussa hieman pelottikin, kun säännöllistä lääkitystä piti täysin omakustanteisesti käyttää kuusi kuukautta, vasta tämän jälkeen sain Kela-korvauksen. Se helpotti suuresti. Alkuun lääkitykseni vaikutti suuresti talouteeni, mutta siltikin pidin huolen, että lääkkeeni saan haettua. Nämä eivät olleet niitä asioita, joista tinkiä. 

Muistan, kuinka astmaatikkona ensimmäinen flunssani meni pahaksi ja olin todella kipeä, se jopa vähän pelotti. Muistan ajatelleeni vain ”VOIHAN ASTMA”. Pikkuhiljaa sitä oppi miten pahenemisvaiheessa käyttäydytään lääkkeiden kanssa. Aina pitää olla kaapissa pahenemisvaiheen suihke valmiina. Nykyään pahenemisvaiheessa voin lisätä toista säännöllistä suihkettani ja kortisonitabletit ovat valmiina kaapissa. 

Jotta on löytynyt sopiva lääkitys, on pitänyt tehdä lääkekokeiluja. Nyt minulla on tämä viimeisin lääkekombo ollut muutamia kuukausia käytössä ja tuntuu toimivan. Hoitoväsymys voi iskeä, kun etsitään sopivampaa lääkitystä, mutta sinnikkyydellä vain eteenpäin. 

Sitten ikuinen ystäväni, avaava kohtauslääke. Se kulkee mukanani aina ja joka paikkaan. Ilman tätä en lähde edes roskiksilla käymään. Jos minulta kysyttäisiin mitä repustani löytyy varmasti, olisi vastaus avaava kohtauslääke. 

Astmani alkuaikoina ajattelin, että nyt en saa enää hengästyä. Mutta sehän on juuri päinvastoin. Minulle keuhkofysioterapeutti mainitsi, että astmaatikkokin saa hengästyä kuntoillessaan, kuulemma se on vain hyväksi. Sen jälkeen uskalsin hengästyä. 

Huolehdin hyvinvoinnista ulkoilemalla paljon ja saankin luonnosta valtavasti voimia. Ulkoilen hengitystäni kuunnellen. Välillä menen hurjaa vauhtia sauvoilla ja välillä taas pienin askelin hitaasti eteenpäin. Minulla kylmät ilmat vaikeuttavat hengitystä ja tuulinen, viimainen keli on paha. Kuntoilen itseäni ja hengitystäni kuunnellen, välillä kovempikin lihastreeni onnistuu ja välillä olo kovin väsynyt. 

Haluan vielä kertoa Allergia-, Iho- ja Astmaliiton Facebook-vertaiskeskusteluryhmistä. Näistä olen saanut vertaistukea paljon. Toinen voimaannuttava juttu on liittomme järjestämät astmaatikkojen verkkovertaistreffit, joissa pääsee juttelemaan muiden astmaatikkojen kanssa. Vertaistuki on valtavan tärkeä ja hieno asia, tulkaa rohkeasti mukaan, älkää jääkö yksin. 

Lopuksi haluan kertoa, että astman kanssa oppii elämään ja loppujen lopuksi siitä tulee elinikäinen matkakumppani. 

Sivua päivitetty: 19.2.2021