Palkokasvit

Ristiallergia: Palkokasvit

Maapähkinä (Arachis hypogaea) on yleisin allergiaa aiheuttava palkokasvi (heim Fabaceae, syn. Leguminosae). Suomessa sitä käytetään lähinnä paahdettuna ja erilaisissa pähkinäsekoituksissa sellaisenaan sekä välipalapatukoissa ja muissa välipalatuotteissa. Esimerkiksi USA:ssa maapähkinää käytetään eniten maapähkinävoin muodossa. Maapähkinäjauhon käyttö on lisääntynyt viime vuosina valmisruoissa ja puolivalmisteissa. Lisäksi maapähkinän proteiineja on merkittäviä määriä kylmäpuristetussa maapähkinäöljyssä, kuumapuristetussa ei.

Maapähkinässä on 32 eri valkuaista, joista ainakin 18 voi aiheuttaa IgE-välitteistä allergiaa. Pääallergeenit, Ara h 1 ja Ara h 2, kuuluvat visiliineihin, jotka ovat varastoproteiineja. Niihin reagoi 70 – 90 % maapähkinäallergisista henkilöistä. Lapset reagoivat pääasiassa Ara h 2:een ja Ara h 6:een. Aikuiset puolestaan ovat herkistyneet yhtä lailla molemmille pääallergeeneille.

Maapähkinäallergiassa tavallisin oire on lapsilla nokkosihottuma ja angioödeema. Tavallisia ovat myös atooppinen ihottuma, astma, ripuli ja oksennukset sekä anafylaksia.

Valkolupiini (Lupinus albus) on yksi noin 450 lupiinilajikkeesta. Sitä käytetään enenevästi jauhonparanteena etenkin Etelä- ja Keski-Euroopassa. Etelä-Euroopassa sitä käytetään maapähkinän tavoin paahdettuna. Toistaiseksi lupiinista on määritetty tarkemmin (karakterisoitu) puolen tusinaa allergeenia, joiden keskinäistä tärkeyttä oireiden aiheuttajana ei vielä tunneta. Allergiaoireet ovat samoja kuin maapähkinästä.

Keskimäärin 50 – 60 % maapähkinäallergisista saa oireita myös lupiinista ja päinvastoin.

Soija (Glycine max, Soja hispida) on yleisnimi yli 200 soijalajikkeelle. Soijassa on ainakin 21 allergeenista proteiinia. Niiden määrä ja keskinäiset suhteet riippuvat soijan varastoimisen aikaisista oloista ja ruoan valmistusprosessista. Niiden aikana voi muodostua uusia allergeenisia valkuaisia. Näiden ”uusproteiinien” kyvystä aiheuttaa allergiareaktioita ei ole käsitystä.

Suurin osa soija-allergiareaktioista on IgE-välitteisiä, ja siis samoja kuin maapähkinästä ja lupiinista. Soija aiheuttaa lisäksi ei-IgE-välitteisiä oireita, jotka ovat pääasiassa vatsaoireita. Ristiallergian yleisyys maapähkinään on alle 10 % .  Voimakkaasti koivun siitepölyallergiset ovat usein allergisia myös soijalle. Se ei tule esiin tavallisissa iho- tai verikokeissa. Sellainen diagnosoidaan soijamaitoa käyttäen iho-, altistus- tai immunoblot-verikokeella.

Muut palkokasvit

Herne (Pisum sativum), pavut (Phaseolus), kikherne eli kahviherne (Cicer arietinus) ja linssi (Lens esculenta) ovat myös allergeenisia, mutta ne aiheuttavat oireita selvästi harvemmille kuin edellä mainitut kolme muuta palkokasvia. Ristiallergiareaktioita maapähkinään, lupiiniin ja soijaan on noin 5 %, siis harvoin. Maapähkinä-, lupiini- ja soija-allergisten ei siis rutiininomaisesti tarvitse välttää muita palkokasveja.

Ristiallergia puupähkinöihin on yleistä (25 – 50 %) maapähkinäallergiassa, muissa vain satunnaisesti.

Lähde:
Steinman H. Legumes, nuts & seeds. Allergy – Which allergens? Phadia AB, Uppsala 2008.