Tuoksuista tainnoksissa

Päivi Siren on Turun seudulla asuva kielenkääntäjä, joka on sairastanut voimakasta tuoksuyliherkkyyttä jo lähes kaksikymmentä vuotta.

Luonnollisuus on valttia

Katselen epätoivoisena tavaratalon kosmetiikkaosaston hyllyjä. Tuhannet purnukat ja pullot levittävät toinen toistaan voimakkaampia tuoksuja ilmaan. Nenäni alkaa vuotaa ja niistämisen lomassa huokaan syvään. Miksei tuoksuttomia tuotteita voida sijoittaa erilleen hajustetuista tuotteista?

Sopivan kosmetiikan löytäminen on minulle todella vaikeaa. Markkinoiden kohtalaisen laajoista hajusteettomista kosmetiikkavalikoimista olen löytänyt ainoastaan yhden huulipunan, yhden ripsivärin ja yhden meikkivoiteen, joiden raaka-aineiden tuoksuista en saa oireita. Valitettavasti tuon kyseisen meikkivoiteen valmistus lopetettiin hiljattain, joten minun oli lähdettävä etsimään toista tuotetta sen tilalle.

Kirvelevin silmin yritän lukea tuoteselosteita. Tuote ei saa sisältää hajusteita, joten sanat parfum, perfume, fragrance ja aroma ovat pannassa. Valtaosa tuotteista sisältää noita synteettisiä tuoksukemikaaleja. Ja nekin tuotteet, joissa niitä ei ole, saattavat sisältää tuoksuvia raaka-aineita, kuten yrttejä tai eteerisiä öljyjä. Niillekin joudun sanomaan ei kiitos.

Hyllyjä penkoessani viereeni astelee kosmetiikkaosaston nuori myyjä mahtavan parfyymipilven ympäröimänä. Neidillä on värjätyt hiukset ja kampaus on viimeistelty hiuskiinteellä – tuoksullisella tietenkin. Miten voin auttaa? neiti kysyy, vetäen tulipunaiset huulensa leveään hymyyn. Etsin täysin tuoksutonta meikkivoidetta, vastaan ääni käheänä. Neiti osoittaa kolmesenttisillä, kullanvärisillä rakennekynsillään tekstiä 'fragrance-free' erään purkin kyljestä. Tämä voide on hajusteeton, hän kertoo irtoripsiään räpsytellen. Minua alkaa yskittää ja päässäni jyskyttää migreeni. Rykimisen välillä saan kysyttyä, voisinko saada voiteesta pienen näytteen purkkiin. En nimittäin osta mitään kosmetiikkaa kokeilematta sitä ensin. Myyjän puolesta asia onnistuu. Hän lorauttaa muutaman tipan voidetta näytepurkkiin ja ojentaa sen minulle huolestunein katsein. Yritän vääntää suuni hymyntapaiseen, soperran kiitokset ja kiiruhdan tuoksuista tainnoksissa lähimmästä ovesta ulos.

Kotona huomaan kosmetiikkaosaston hajusteiden tarttuneen vaatteisiini ja hiuksiini. Viskaan vaatteet oitis pesukoneeseen ja menen suihkuun pesemään hiukseni. Loppupäivä menee oireista toipumiseen. Seuraavana päivänä oireiden rauhoituttua kokeilen innolla uutta meikkivoidetta. Jo muutaman minuutin kuluttua alkavat silmäni ja nenäni jälleen vuotaa. Vähän ajan päästä äänenikin käheytyy, ja päänsärky alkaa uudelleen orastaa. Tämäkään voide ei sovi minulle! Pesen sen nopeasti pois kasvoiltani. Nyt olen siis edelleen ilman meikkivoidetta, mutta ei se mitään, eihän minulla ole hiusväriä, irtoripsiä eikä rakennekynsiäkään. Yritän vakuuttaa itselleni, että luonnollisuus on valttia.