Historiaa

Liiton alkutaival

Allergia- ja Astmaliiton perustamiskokous pidettiin yli 40 vuotta sitten Allergiasairaalan luentosalissa. Vaimonsa vaikean astman takia aktiivi toimittaja Pekka Palola oli kutsunut 9. huhtikuuta 1969 liiton perustamista suunnittelevan ryhmän koolle. Juhlallisen Allergialiiton sopimuskirjan allekirjoittajina olivat filosofian maisteri Kalervo Tamminen, varatuomari Aarne Kesänen, varatuomari Olli Nikkola, rouva Doris Silván ja toimittaja Akseli Valta. Kokouksesta oli estynyt professori Klaus A.J. Järvinen luentonsa vuoksi.

Allergialiitto-Allergiförbundet ry merkittiin yhdistysrekisteriin 25.4.1969. Allergialiiton säännöt käsiteltiin liiton ensimmäisessä kokouksessa 29.4.1969, jolloin paikalla oli 83 osanottajaa. Kokouksessaan 20.5.1969 liitto valitsi puheenjohtajakseen maisteri Kalervo Tammisen ja hallituksen jäseniksi varatuomari Aarne Kesäsen, professori Zaida Eriksson-Lihrin, varatuomari Olli Nikkolan, hammaslääkäri Niilo Nykäsen, tiedotuspäällikkö Pekka Palolan, rouva Dorin Silvánin ja toimittaja Akseli Vallan. Liiton toiminnanjohtajaksi valittiin toimittaja Pekka Palola.

Liitto perusti lokakuussa 1969 Allergia-lehden, jonka päätoimittajaksi valittiin professori Zaida Eriksson-Lihr. Perustamisestaan saakka lehden päätoimittajana on perinteisesti ollut Iho- ja allergiasairaalan ylilääkäri. Kokeneena sanomalehtimiehenä Pekka Palola lupautui toiminnanjohtajuuden ohella lehden toimittajaksi. Palolalle maksettiin tehtävistä palkkaa 50 markkaa kuukaudessa; ehtona oli, että hän hankkii palkkarahansa itse. Allergialiiton suojelijana oli rouva Tasavallan presidentti Sylvi Kekkonen.

Allergialiiton perusmisen aikoihin 1960-luvun lopulla tutkijat (muun muassa K. ja T. Ishizaka, Japani) vahvistuivat keksinnössään, että allergian taustalla oli immuunireaktio -IgE-vasta-aine. Näytti siltä, että kansantaudin yleisyyden saanut allergia saataisiin kuriin: tehtäisiin IgE-vasta-ainemääritykset ja näin löydettäisiin se ulkoinen limakalvoon tai iholle tunkeutuva vieras valkuainen, joka on syynä allergisiin oireisiin. Kortisonilla saatiin monta henkeä pelastettua astman hoidossa. Optimismi oli huipussaan ja Allergialiiton perustamiselle syntyi otollinen maaperä.

Allergialiiton nimi muutettiin vuonna 1994 Allergia- ja Astmaliitoksi. Myös lehden nimeksi tuli Allergia & Astma.

Lähde: Klaus A.J. Järvinen, Allergia- ja Astmaliitto 30 vuotta, 1999

Allergian vuosisata

1900-luvun alussa oli vain ajan kysymys, koska joku yhdistäisi eri tutkijoitten tutkimustulokset antigeenien ja vasta-aineiden välisestä reaktiosta, seerumihoidosta, siedätyshoidosta ja anafylaktisesta reaktiosta. Vuonna 1903 Clemens von Pirquet laati tutkimussuunnitelman, jossa otaksuttiin, että yliherkkyysreaktion oireet seurasivat vasta-aineen reaktiota antigeenin kanssa. Von Pirquet otaksui myös, että hankittu immuniteetti perustui immuunijärjestelmän kykyyn tuottaa vasta-aineita aiempaa nopeammin.

Von Pirquet oli myös kliinikko. Hän aloitti tutkimustyön selvittääkseen seerumihoidon sivuvaikutuksia ja kuolemantapauksia. von Pirquit havaitsi, että immuniteetti ja yliherkkyys olivat ilmiöinä lähellä toisiaan mutta käsitteinä toistensa vastakohtia. Tarvittiin uusi käsite, joka yleisesti kattaisi elimistön muuttuneen immunologisen reaktiotavan. von Pirquet ehdotti vuonna 1906 termiä "Allergie" kuvaamaan elimistön muuttunutta reaktiotapaa. Kantasanoina termille olivat kreikan kielen sanat allos (muu, muuttunut, erilainen) ja ergos (työ, toiminta). Allergialla Pirquet tarkoitti poikkeavaa reaktiotapaa, joka saattoi ilmetä seerumitautina, tuberkuliinireaktiona, anafylaksiana tai muussakin muodossa. Heinänuhaa alettiin vuodesta 1906 ja astmaa vuodesta 1910 pitää anafylkaktisina ilmiöinä. Vähitelleen anafylaksia-nimityksen tilalle tuli allergia ja myöhemmin atopia.

Vuonna 1921 saksalaiset Carl Praunitz ja Heinz Kustner osoittivat, että veressä kiertävät vasta-aineet voidaan siirtää henkilöön, jolla ei ole allergiaa jolloin vastaava allergeeni, esimerkiksi siitepöly, myöhemmin ruiskutettuna samaan kohtaan aiheuttaa allergisen ihoreaktion. Tästä lähtien veren vasta-aineita tutkittiin kaikkialla. Vuonna 1923 eräille allergisille taudeille, mm. astmalle ja nokkosihottumalle, ehdotettiin nimitystä atopia (kreik. "outo sairaus"). Atopialla tarkoitettiin periytyvää ominaisuutta, joka liittyi heinänuhaan, astmaan ja nokkosihottumaan. Atooppinen ekseema luetaan atooppisiin sairauksiin, vaikka se ei kuulunut alkuperäiseen määritelmään.

Vuonna 1909 ilmestyi ensimmäinen varsinainen allergologian julkaisu Suomessa, jonka ihotautien professori Axel Cedercreutz julkaisi ravintoaineyliherkkyydestä. Suomessa sisätautiopin professori Gösta Becker oli uranuurtaja, joka aina luennoissaan ja esitelmissään tähdensi kliinisten astmaongelmien tärkeyttä ja viimeisinä elinvuosinaan oli tieteellisen allergologian perustajia maassamme. Toinen merkittävä henkilö oli Zaida Eriksson-Lihr, Allergiasairaalan ensimmäinen ylilääkäri, joka omisti elämäntyönsä allergian tutkimiselle ja hoitojärjestelyjen kehittämiselle. 1940-luvulla allergologien edelläkävijät saivat nähdä tämän alan kasvavan sangen merkittäväksi ja keskeiseksi lääketieteen haaraksi, jolla on yhteyksiä moniin erikoisaloihin.

Toisen maailmansodan jälkeen allergologian kannalta merkittävä työlääketiede lähti Suomessa vahvaan nousuun. Allergologiasta kiinnostuneet lääkärit perustivat Suomen Allergologia-yhdistyksen ja myöhemmin Allergiatutkimussäätiön. Säätiö puolestaan perusti Allergiasairaalan, jossa vuonna 1969 järjestettiin Allergialiiton perustamiskokous. Liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin maisteri Kalervo Tamminen ja hallitusjäseninä vaikuttivat mm. Zaida Eriksson-Lihr ja toimittaja Pekka Palola, joka liiton alkuvuosina oli liiton keskeinen henkilö ja kehittäjä. Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin, vuonna 1994, liitosta tuli Allergia- ja Astmaliitto.

Allergialiitto edisti tutkimusta ja opetusta ehdottamalla allergologian professuurin perustamista. Kliinisen allergologian professorin virka perustettiin Turkuun vuonna 1986, ja virkaan astui vuonna 1987 Erkki O. Terho. Allergialiiton aloitteesta Sosiaali- ja terveysministeriö asetti allergiatoimikunnan laatimaan selvitystä Suomen allergiatilanteesta - komiteamietintö valmistui vuonna 1983. Valtakunnallinen Astmaohjelma laadittiin vuosille 1994-2004 ja sisäilmastoselvitys sisäilmaston haitoista ja ehdotukset niiden vähentämiseksi tehtiin vuonna 1997.

Uuden vuosituhannen alkaessa Allergia- ja Astmaliitolla on noin 25 000 jäsentä perheineen, 31 allergia- ja astmayhdistystä kautta Suomen ja terve talo -periaattein rakennettu toimitalo Helsingin Meilahdessa. Allergiatietoa ja neuvontaa tarvitsevien ihmisten määrä on jatkuvassa kasvussa: Suomessa astmaa sairastaa aikuisväestöstä 5-6 prosenttia, nuhaa 15-20 prosenttia, atooppista ihottumaa 5 prosenttia ja ruoka-allergiaa 5 prosenttia. Nuorilla  ja lapsilla allergian ja astman esiintyvyys on vielä hieman suurempi kuin aikuisväestöllä.

Teksti: Rille Repo, viestintäpäällikkö, Allergia- ja Astmaliitto
Lähteet: Allergologia, Tari Haahtela, Matti Hannuksela, Erkki O. Terho, Gummerus Kirjapaino Oy, 1999 ja Allergologia Suomessa 1765-1996, Fred Bjökstén, Gummerus Kirjapaino Oy, 1996.