Siitepölyallergian aiheuttajakasvit

Allergiaa aiheuttavat siitepölyhiukkaset ovat keveitä. Ihmisen limakalvoille päädyttyään niiden sisältämät valkuaisaineet vapautuvat nopeasti. Kaikki yleisimmin siitepölyallergiaa aiheuttavat kasvit ovat tuulipölytteisiä. Monista kasveista on todettu vapatuvan allergeenisia pienhiukkasia jo ennen kukintaa. Ne voivat siitepölyhiukkasten tavoin aiheuttaa oireita.

Lepät ja pähkinäpensas ovat kevään ensimmäisiä allergian aiheuttajia. Oireita aiheuttaa tervalepän ja harmaalepän siitepöly. Leppien kukinta alkaa maaliskuun puolessa välissä. Lepän siitepölylle herkistynyt saa melkein aina oireita myös koivusta ja pähkinäpensaista. Pähkinäpensaita esiintyy Suomessa luonnonvaraisena vain lounais- ja etelärannikoilla sekä muualla viljeltynä koristekasvina.

Koivut ovat Suomessa tavallisin siitepölyallergian aiheuttaja. Oireita aiheuttavat raudus-, hies- ja vaivaiskoivu. Koivun kukinta alkaa yleensä toukokuun alussa ja on runsaimmillaan kuun puolivälissä. Tilastojen mukaan koivun siitepölyn runsas kausi tulee joka kolmas vuosi. Koivujen kaataminen pihapiiristä on turhaa, sillä siitepöly kulkeutuu kaikkialle.

Muut lehtipuut (haapa, poppeli, pajut, vaahtera, saarni, lehmus, tammi ja jalavat) aiheuttavat oireita vain harvoille. Suomessa kasvavien havupuiden (kuusen, männyn, katajan) siitepölymäärät ovat suuria, mutta allergia hyvin harvinaista.

Heinäkasveista ainakin 40 lajia tuottaa allergisoivaa siitepölyä. Oireita voi saada niistä kaikista, vaikka olisi herkistynyt vain yhdelle kasville. Kukintakausi alkaa toukokuun lopulla ja jatkuu elokuun loppuun. Suurin osa heinistä aloittaa kukintansa juhannuksen alla. Heinäkuu on heinäallergiselle pahin aika.

Viljakasveista ruis on tuulipölytteinen. Se kukkii juhannuksen tienoilla. Heinäallergiset saavat oireita siitäkin ristiallergian kautta. Muut viljakasvit ovat itsepölytteisiä, eli pölytys tapahtuu umpinaisessa kukassa eikä aiheuta oireita.

Pujo eli maruna kasvaa teiden varsilla ja joutomailla rikkakasveina. Pujon siitepöly ei lennä kovin pitkälle, joten allergiaoireita tulee yleensä vain kasvuston läheisyydessä. Kukinta alkaa Etelä-Suomessa noin heinäkuun puolessa välissä. Pujo kuuluu asterikasveihin (mykerökukkaisiin). Niihin kuuluvat myös mm. päivänkakkara ja voikukka, ja niiden siitepölyssä on samoja allergeeneja kuin pujossa. Hunajassa on siitepölyjä, mutta vain harvat saavat siitä oireita. Pujo kannattaa kitkeä heinäkuun alkuviikkoina hyvissä ajoin ennen kukintaa pihapiiristä sekä koulujen ja päiväkotien läheisyydestä.

Pujon sukulaiskasvit ketomaruna ja marunatuoksukki aiheuttavat oireita useimmille pujoallergisille. Ketomaruna kukkii Etelä- ja Keski-Suomen kuivilla hiekkamailla pari viikkoa myöhemmin kuin pujo ja pidentää siten pujoallergisen oirekautta. Marunatuoksukki on uusi tulokas Suomessa. Sitä kasvaa lähinnä lintulautojen läheisyydessä, sillä se on tullut meille ulkomailta lintujen ruoaksi myytävien siemenien mukana. Kukkiakseen tämä kasvi tarvitsee lämpimän kesän ja sittenkin se kukkii vasta syyskuussa. Tuoksukkiallergia on yleistä Etelä-Euroopassa sekä Yhdysvalloissa.

Ulkomailla siitepölyallergiaa aiheuttavat muutkin lajit. Välimeren maissa allergiakasveihin kuuluvat mm. oliivipuu, sypressi, plataani ja tuoksukki. Siitepölykausi on Välimeren maissa huomattavasti pidempi kuin meillä. Euroopan siitepölytilanteesta tarkempaa tietoa www.polleninfo.org.

Ulkoilman homeitiöt
Homeitiöitä on ulkoilmassa koko lumettoman kauden ajan. Niitä on ilmassa heti lumen sulamisen ja maan kuivahtamisen jälkeen sekä etenkin loppukesällä heinäkuun loppupuolelta lumen tuloon saakka. Homeitiöt saattavat aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin siitepölyn allergeenit. Tärkeimmät homesienisuvut ovat cladosoprium ja alternaria. Niistä saa oireita arviolta 1–2 prosenttia suomalaisista. Allergisten määrää ei tunneta tarkkaan, koska luotettavia testiaineita ja -menetelmiä ei ole.