Tuoksuherkät
Tuoksuherkät koetaan häiriköiksi
Meistä 10 - 40 prosenttia alkaa voida pahoin, väsyy tai saa päänsärkyä ja muita yleisiä ruumiillisia oireita ympäristömme tavallisista tuoksuista kuten tupakansavusta, tunkkaisesta sisäilmasta, lakan, maalin, kopiokoneen, pakokaasun tai työtoverin parfyymin, partaveden tai hien tuoksusta. Tällaisella herkkyydellä ei ole toistaiseksi vakiintunutta termiä. Termi tuoksuherkkyys kuvaa ilmiötä ehkä parhaiten. Kyseessä ei ole allergia, vaikka herkkyys usein sekoitetaankin siihen.
Työtehoa heikentävä tuoksu voi olla niin heikko, ettei sitä edes huomata. Sellainen on esimerkiksi myskin kaltainen tuoksuaine, galaksolidi. Myös myski itse ärsyttää voimakkaasti.
Vesivahingoissa rakenteiden bakteeri- ja homemäärät nousevat voimakkaasti. Huoneilmaan erittyy niiden myrkkyaineita, toksiineita, joiden kemiallista rakennetta ei juuri tunneta. Niiden joukossa on ilmeisesti sellaisia kemikaaleja, jotka aiheuttavat erityisen runsaasti limakalvo-oireita ja psyykkistä pahoinvointia. Niin sanottu sairas rakennus –oireyhtymä lienee ainakin osittain tuoksuherkkyyttä.
Tuoksuherkkyys on perinnöllinen ominaisuus. Se on hyödyttänyt esi-isiämme varoittamalla pilaantuneesta ruoasta, villieläimistä ja muusta epätavallisesta ja mahdollisesti vaarallisesta asiasta ja taannut siten paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä. Herkkyyttä ei pystytä mittaamaan objektiivisin keinoin eikä siihen ei ole toistaiseksi käytettävissä kunnollista hoitokeinoa. Antihistamiinit auttavat usein ainakin jonkin verran, mutta aivan liian moni joutuu oireittensa voimakkuuden takia käpertymään kotinurkkiinsa uskaltamatta lähteä edes kauppaan. Työpaikat onnistutan tavallisesti saamaan siedettävän tuoksuttomiksi mutta nipottajan ja häirikön maineelta ei suojaa mikään.
Teksti:
Matti Hannuksela, professori
Allergiatietokeskuksen johtaja, Allergia- ja Astmaliitto ry