Tupakka

Tupakointi on yleisin estettävissä oleva kuolleisuuden aiheuttaja läntisissä teollisuusmaissa. Tosiasiaa:

• 70 % tupakoitsijoista haluaisi lopettaa.
• Odottavan äidin tupakointi lisää syntyvän lapsen allergiariskin noin kaksinkertaiseksi.
• Imettävän äidin tupakointi lisää lapsen astmariskin noin kaksinkertaiseksi. Myös isän tupakointi lisää
lapsen hengitystiesairastelun riskiä.
• Astmaa sairastavat tupakoivat lähes yhtä usein kuin muutkin.
• Tupakointi pahentaa astmaa vaurioittamalla hengitysteiden limakalvoja ja lisäämällä hengitystietulehdusten riskiä. Tupakointi on jokseenkin ainoa syy keuhkoahtaumatautiin (krooninen keuhkoputkentulehdus ja keuhkolaajentuma).
• Tupakointi lisää kurkunpääsyövän ja keuhkosyövän vaaran kymmenkertaiseksi.

Tupakoinnin lopettamispäätöstä voidaan tukea monin keinoin, mutta suuri osa lopettajista ei tarvitse
tukitoimia, kunhan motivaatio on paikallaan.

Nikotiinia sisältävät laastarit, purukumit, nenäsuihkeet ja imeskelytabletit lisäävät lopettaneiden osuuden kaksin- tai kolminkertaiseksi. Jotkut tupakoitsijat jäävät ”purukumikoukkuun”, joka on vähemmän haitallista kuin tupakointi. Tupakasta vieroitukseen on saatavilla myös lääkärin määräämiä tabletteja, jotka auttavat lopettamiseen.

Erilaiset ryhmätoiminnat auttavat lopettajaa pysymään päätöksessä. Motivaatio ratkaisee.
Vierotusoireet tupakoinnin lopettamisen jälkeen
• Hermostuneisuus, levottomuus
• Nälän tunne
• Ärtyneisyys, kiukkuisuus
• Unettomuus
• Keskittymisvaikeudet, aloitekyvyttömyys
• Lihominen
• Ummetus

Kuuden K:n malli lääkäreille ja hammaslääkäreille
1. Kysy potilaan tupakoinnista vähintään kerran vuodessa.
2. Keskustele tupakoinnin lopettamisesta ja arvioi potilaan lopettamishalukkuus.
3. Kirjaa tupakointitapa sekä tupakoinnin määrä ja kesto.
4. Kehota potilasta lopettamaan tupakointi ja aloita tarvittaessa vieroitushoito (10% tupakoitsijoista lopettaa, jos lääkäri toistuvasti kehottaa).
5. Kannusta ja auta lopettamisessa, anna myönteistä palautetta ja ohjaa tarvittaessa jatkohoitoon.
6. Kontrolloi onnistumista seuraavilla käynneillä.

Anna siis omalääkärisi auttaa!

Allergian itsehoito ja ohjeita potilaille
Iho- ja allergiasairaala, 2006. Tari Haahtela. Ohjeet tarkistettu ja päivitetty 2011.